”Oikeat ihmiset haluavat, että heidän elämänsä olisi kuin elokuvassa, ja elokuvahahmot haluavat, että heidän hahmonsa olisi todellista.”
Woody Allen Kairon purppuraruusu on elokuvafanin unelmaelokuva. Filmiin kiteytyy valkokangastodellisuuden perusmerkitys äärimmäisessä muodossaan (todellisuuspako) ihmiselle. Itse tarina sijoittuu 1930-luvun lamaan ja New Jerseyn ympäristöön, jossa tarjoilijana työskentelevä ja miestään käytännössä kotiorjana elättävä Cecilia (Mia Farrow) pitää henkireikänään paikallista elokuvateatteria, jonka tarjonnan hän imee suoniinsa elämän eliksiirin tavoin. Tarina kiteytyy nopeasti ja liittyy teemallisesti ajan elokuvatähtikulttiin. Seikkailuelokuvan ”Kairon purppuraruusun” tähti Tom Baxter (Jeff Daniels) laskeutuu valkokankaalta ja nainen rakastuu mieheen. Tämän jälkeen Cecilian elämään ilmestyykin oikea näyttelijä (niin ikään Daniels), ja naisen on valittava mielikuvitustodellisuuden ja todellisuuden väliltä.
Elokuvan maailma on karrikoitua: lamatodellisuus, hanttihommat, aviomies hakkaa. Allenin vahvuutta ovat jälleen vahvat ihmiskuvat ja epäilemättä hän on käyttänyt apuna Brooklynin 1940-luvun vaihteen lapsuuttaan hahmoissa. Cecilia saa potkut työstään ja aviokriisinkin takia elokuvista tulee hänen elämännuoransa. Kokonaisuudessaan upean vallattoman elokuvan hauskin kohtaus on Tom Baxterin karkaaminen elokuvasta filmin kakkoskelassa, yleisön ja lopulta median ja tuottajien etsiessä elokuvahahmoa kissojen ja koirien kanssa.
Ulkoiset puitteet ovat kunnossa ja ajankuva verratonta. Autio huvipuisto on niin aikakauden vertauskuva kuin epätodennäköisen pariskunnan rakkauden kenttä. Huumori lähtee liikkeelle elokuvan ja todellisuuden välisestä ristiriidasta. Tom Baxter ei saa päähänsä, miksi rakastelun saavuttaessa alkunsa kuvaa ei häivytetäkään (fade out). Naiivin elokuva-aikakauden hahmo ei myöskään tajua ilotalon merkitystä heteromiehen hyvinvoinnille.
Kairon purppuraruusu lukeutuu yhä kaikkien aikojen Allen-suosikkeihini, varsinkin epookki-elokuvan ja kevyemmän, karrikoidun filmin sarjassa. Miehen rakkaus jazz-aikakauteen ja studioelokuvaan ja ihmisen unelmiin elokuvateatterissa on yksinkertaisesti tarttuvaa ja kaikki tämä välittyy elokuvan muodossa. Kaikki huipentuu upeaan ja nostalgiseen mustavalkoiseen montaasiin yöelämästä.
4½ / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti