Saigonin kaunotar (1932)

Studioaikakauden räävittömyyksiä tarkastellessa ei sovi unohtaa ensimmäistä todellista valkokankaan blondipommia Jean Harlow’ta. Nuorena kuollut näyttelijätär oli parikymmentä vuotta myöhemmin esiin nousseen Marilyn Monroen esikuva.

Siinä kun 1950-luvun jenkkielokuvaa saneli jo tuotantokoodisto, pystyttiin 1930-luvun vaihteessa elokuvassa yhä käyttämään varsin estotonta seksuaalista vetovoimaa ja suoraa kieltä. Harlowista oli valkokankaalla viattomuus kaukana, käytännössä hän oli rooleissaan astetta salonkikelpoisempi, estoton lunttu.

Tuulen viemää –ohjaajan Victor Flemingin elokuva sijoittuu kuuman kosteaan Indokiinaan. Kumiplantaasinomistaja Dennis Carsonin (Clark Gable) puut kärsivät tilapäisestä kuivuudesta ja miestä ottaa silmin nähden päähän. Kaiken kukkuraksi paikalle ilmestyy poliisia paossa oleva prostituoitu Vantine (Harlow). Vastoin Carsonin suositusta nainen jää plantaasille oleskelemaan. Pian paikalle ilmestyy myös hieman arvokkaampi Willisin aviopari (vaimoa Barbaraa näyttelee Mary Astor). Elegantista joskin mieheensä kyllästyneestä Barbarasta tuleekin vesitynnyrissä alastomana peseytyvän estottoman ja rääväsuisen blondin vastinpari.

”What you been eating’, cement?” –Vantine.

Harlow on jollakin tavalla epäsoveltuvainen ajan valkokankaalle. Hänen flirttinsä ja kehonkielensä oli studioajalla valtavirtaelokuvassa uniikkia. Marilynin naiiviudesta ja viattomuudesta ei ole tietoakaan ja – kuten von Bagh häntä Tähtien kirjassa kuvaileekin – ulkonaisen muotonsa ohella hän oli henkisesti roolihahmojensa kautta miesten maailmassa ja pärjäsi heille. Verbaalisella asteikolla, sekä suorassa v*ttuilussa että vihjailevaisuudessa, hän on Saigonin kuningattaressa vähintään samalla tasolla Gablen kanssa. Gablen, joka näyttelee jälleen perusroolinsa. Mutta sen hän tekee toki hyvin. Eli on Gable.

Muuten varsin yhdentekevän viidakkoelokuvan loppu on mielestäni erittäin sympaattinen, pohjimmiltaan samanlaisten hahmojen saadessa toisensa erämaan (”rotten country”) keskellä.

Kyseessä oli järjestyksessä toinen kaikkiaan viidestä Harlow-Gable –elokuvasta. Tiettävästi toistensa seurassa viihtyneiden kahden tähden välit pysyivät platonisina. Triviatietona mainittakoon, että Gable oli vastaparina sekä Harlow’n että Marilynin viimeissä elokuvissa.

3 / 5

IMDb