Erään elokuvaharrastajan päiväkirja ennen vuotta 1990 ensi-iltaan tulleista täysipitkistä filmeistä
keskiviikko 25. helmikuuta 2015
Neiti Tuittupää (1943)
Keskellä viikkoa pidetty talvilomapäivä oli hyvä hetki perehtyä tallennusboksin tarjontaan. Ja kun YLE tuntuu lähettävän Valentin Vaalan elokuvia kohtuullisen järjestelmällisenä sarjana, oli hyvä jälleen palata mestariohjaajan pariin.
Tällä kertaa kuitenkin koimme hienoisen pettymyksen. Vaimon kanssa olemme pitkään naureskelleet elokuvan nimekkeelle sen osuvuuden perusteella, mutta Hilja Valtosen romaaniin perustuva filmi ei saanut isompia riemunkiljahduksia aikaan tässä kotiyleisössä. Riemukkainta oli päähenkilön nimi, yksityiskohta, jota sitten huumorissa hyödynnetäänkin.
Kuopiolainen opettajan tytär Anna Tipuli Pusu (Lea Joutseno) painostetaan perheen taholta hallintotieteiden pariin Helsinkiin, musiikkiopintojen sijasta. Epämieluisa opiskelijayhteisö ajaa hänet pian sairaanhoitajaksi. Pian hän kohtaa Helsingissä vanhan tutun kalakukkokaupungin ajoilta, kansainvälisen tason viulistin Erkki Erän (Tapio Nurkka). Soppaan laittaa lusikkansa kuitenkin myös Pusun esimies, ylilääkäri Kilpi (Arvi Tuomi).
Vaalan elokuva sisältää ohjaajalle poikkeuksellista epäkoherenttiutta ja viivyskelyä. Tunnelma on jollain tavalla jäykkä eikä Joutsenokaan tunnu (käsikirjoituksesta ja roolistaan johtuen) pääsevän täyteen vauhtiin. Itsepintainen hänen hahmonsa toki taas on eikä Nurkkaa käy kateeksi.
Elokuva on valmistunut jatkosodan keskellä mutta ainoa viittaus sotaan ovat tummennetut autojen valot sekä puukaasuauto. Yliopistopojatkin esiintyvät siviiliasuissaan. Elokuva ei siis tunnu sijoittuvan millekään tietylle historialliselle hetkelle.
2½ / 5
IMDb
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti