Kaikki sijoittuu keskelle komeaa kesää saman vuorokauden sisälle sekä Helsinkiin (kaupunkikuvat) että Hankoon (rantamaisema). Muotisalongin johtajatar kaipaa tytärtään Irmeliä (Birgit Kronström) kiireellisesti työpaikalle. Tämä on kuitenkin lievästi sanoen huikentelevaista sorttia ja hänen peräänsä lähetetäänkin sisar, voimistelunopettaja Ritva (Irma Seikkula). Siskosten tiet kohtaavat lopulta sattuman kautta johtaja Markan tilavassa ja modernissa huvilassa, jossa Irma tekee hänelle äkkinäisesti langennutta kotiapulaisen sijaisuutta, Irmelin keskittyessä hauskanpitoon mm. johtajan (Uuno Laakso) kustannuksella. Mukana tarinassa ovat myös persaukinen kirjailija, samppanjapäivälliseen raaha etsivä Topi Jousi (Sasu Haapanen) ja Markan rahojen perässä oleva kasvattitytär.
Tiettävästi Orko kävi vuosikymmenen varrella toistuvilla vierailuilla Euroopassa ja joku voisikin nähdä elokuvissa selviä mannereurooppalaisen kevyen mutta tyylikkään farssin vaikutteita. Elokuvasovituksen onnistuneisuuden lisäksi ennen muuta henkilöohjaus on mainiota. Irma Seikkulaa en ole aiemmin mieltänytkään varsinaisesti komedianäyttelijänä mutta kosiskelijaansa hän laittaa ainakin tässä halvalla. Suomea vähän sinne päin ääntävä Kronström on kiehtovalla tavalla suomielokuvan outolintu ja ehkä aikansa seksisymbolikin? Uuno Laakson kohtauksista legendaarisin lienee hetki kun hän miettii, minkä kolmesta lasiesineestä heittäisi rakkauden kohteensa ja ”kilpakosijan” päälle huvilassaan.
Väärinkäsityskomedia jättää hyvän mielen. Ja jälleen on pakko arvostaa ajankuvaa niin Hangon ikimuistoisten kylpyläkuvien kuin Markan huvilan (ajallaan nykyaikainen sisustus, mm. Artek) suhteen. Jollain tavalla näissä Suomi-Filmin elokuvissa on modernin, eteenpäin menneen ja eurooppalaistuneen Suomen fiilis ihan eri tavalla kuin SF:n filmeissä.
3½ / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti