Ohjaaja Andrew Davisin maineikkain elokuva lienee Harrison Fordin Takaa-ajettu. Vaikenemisen laissa tutustutaan Chicagon katuihin kliseisen poliisijännityksen kautta. Norris on Eddie Cusack, teflonpannun oloinen poliisi johon ei korruptio ja moraalittomuus tartu. Alussa suoritettu ratsia kolumbialaisen huumejengin tiloihin menee v*tuiksi italialaisten teurastaessa koko rikollislössin. Kollega, etsivä Cragie (Yksin kotona –elokuvien raspiääni Ralph Foody) taas tappaa hätiköidessään sivullisen pojan ja lavastaa tilanteen, likaisia poliiseja inhoavan Cusackin tukiessa tilanteen jälkeen Cragien nuorta poliisiparia. Loppujen lopuksi Cusack – jota lammasmaiset kollegat hyljeksivät - joutuu valjastamaan yhden miehen armeijan (varustettuna poliisilaitoksen uudella robottipanssarivaunulla) kolumbialaisia vastaan, pääkusiaisena Luis Comacho (Henry Silva).
"When I want your opinion, I'll beat it out of you" -Eddie Cusack ja eurooppalaistyylinen small talk
Jostain syystä Norris ei vain herätä sympatiaa meikäläisessä vaikka yhden miehen painajainen rasvaisille gansteripaskiaisille ja kollegoilleen elokuvassa onkin. Näyttelijän kaikki ansiot näyttävät olevan coolin habituksen pitäminen ristitulessa. Sinällään varsin sujuvan, joskin vakiokaavalla ja -hahmoila toimivan toimintatrillerin kasarein kohtaus lienee Cusackin ilmestyminen sataman teollisuushalliin savun seasta, Comachon kaappaaman tytön katsellessa pelastajaansa kaihoten vierestä. Ensimmäiset kolme roistoa ammutaan summamutikassa vasemmalla kädellä pumppuhaulikolla.
Elokuva ei selvästikään osaa päättää, onko se uskottavuutta hakeva poliisielokuva vai messiastarina.
3 / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti