Orgy of the Dead on Apostolofin ohjausdebyytti, perustuen legendaarisen Ed Woodin käsikirjoitukseen. Wood toimi myös elokuvassa tuotantoassistenttina ja parin yhteistyö ylti muihinkin elokuviin, Woodin ollessa usein juuri kirjoituspuolella. Orgy of the Dead ei ole Elonetin mukaan ollut Suomessa teatterilevityksessä ja nimen suomennos onkin ilmeisesti YLE Teeman sille antama nimi. Elokuva esitettiin nyt kanavalla toista kertaa parin vuoden sisään nimenomaan roskaelokuvateemalla. Jonkinlaisen elämää suuremman camp-elokuvan maineessa Orgiat on ja elokuva on alkanut elää harrastajien parissa jo ajat sitten omaa elämäänsä.
Tissikauhufantasian hentoinen juoni kertoo pariskunnasta, joka eksyy autokolarin jälkeen öiselle hautausmaalle keskelle kuolleiden orgioita. Elokuvan päähahmona, kuolleita täysikuun valossa tanssittavana Pimeyden Herrana, toimii jo Woodin Plan 9 –elokuvassa meille esitelty mystinen oraakkeli Criswell. Pariskunnan jäätyä tämän kätyreiden toimesta kiinni he joutuvat köytettyinä, kohtaloaan peläten, seuraamaan kalmanhajuista eroottista toimitusta. Huimasta yhteensattumasta johtuen pääosassa ovat ulkonaisesti vähintään D-kupeilla varustetut alle kolmekymppiset, vaihtelevan historian läpikäyneet kalmiston neidot.
”I am Criswell. For years, I have told the almost unbelievable, related the unreal and showed it to be more than a fact. Now I tell a tale of the threshold people, so astounding that some of you may faint. This is a story of those in the twilight time. Once human, now monsters, in a void between the living and the dead. Monsters to be pitied, monsters to be despised. A night with the ghouls, the ghouls reborn from the innermost depths of the world.”
Poikkeuksena Woodin elokuvien viihdyttävyydestä (Glen or Glendaa ehkä lukuun ottamatta) on Apostolofin teos sekä onneton vaivaannuttava pökäle että myös - kiistämättömästä camp-arvostaan huolimatta – tylsä. Elokuva olisi tarvinnut rankkaa ruoskintaa ja kuritusta leikkauspöydällä sekä Gene Kellyn hengenheimolaista koreografiksi. Elokuvan voi tiivistää käytännössä pariin kuvaan: naiset tanssivat muutamaa yksinkertaista robottimaista koreografiaa sekä heiluttavat eri tavoin täytettyjä purjeitaan ja peräsintään hautakivien ympärillä, pariskunnan miehen ja Criswellin kuolatessa pusikoista. Dialogin tapaiset on selvästi kirjoitettu ankaran psykoosin tai aivolukon alaisina – tai sitten käsikirjoitusliuskat ovat menneet sekaisin jossain vaiheessa tuotantoa.
Vaikea keksiä syytä katsoa eilen Teemalla nähtyä elokuvan tapaista uudelleen, varsinkin kun vakaassa parisuhteessa ei tarvitse välttämättä tuijottaa muovitissiä 35-milliselle ja taglinen mukaan ”Sexicolorille” kuvatusta C-elokuvasta. Enemmän kuin dramatisoitu elokuva on Orgiat hautausmaalla jonkinlainen yli-ihmisminän tuottama pitkäveteinen fiksaatio-oksennus. Apostolofin ja Woodin yhteistöistä kiinnostaisi nähdä ehkäpä Drop Out Wife (1972) mikäli aika ja mielenterveys yrityksen sallivat.
1 / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti