Kohtalokas nainen (1928)

Taannoin näkemäni Greta Garbon ja John Gilbertin tähdittämä Flesh and the Devil nosti tietoisuuteeni mykkäkauden yhden legendaarisimman pääosaparin sekä aiemmin tuntemattomaksi jääneen ohjaaja Clarence Brownin. Aikoinaan myös tosielämässä rakastuneen parivaljakon kolmas yhteinen elokuva päätyi katseltavakseni mm. Mykkäelokuvasivuston suosituksesta.

Garbo esittää naispääosassa varakkaaseen sukuun syntynyttä Diana Merrickiä, jonka elämässä on lapsuudesta asti ollut kaksi miestä, rahakas ja uskollinen David Furness (John Mack Brown) sekä karismaattinen mutta persaukinen Neville Holderness (Gilbert). Molemmat miehet palvovat liikkeissään vauhdikasta nuorta naista.

Aito rakkaus jälkimmäiseen ei realisoidu, Nevillen isän lähettäessä poikansa Egyptiin tienaamaan rahaa Dianan elättämiseksi tulevaisuudessa. Avioliitto Davidin kanssa – johon Diana antautuu miehen onnen takaamiseksi – päättyy nopeasti miehen itsemurhaan ja suhde Furnessiin on epävarma, elämän tuomien muuttujien vuoksi.

Elokuvan tematiikkana on yksilön onni muiden (vanhempien ja sisarusten) odotuksia vastaan sekä rakkauden ja suvun arvokkuuden vastakohtaisuus. Päähenkilöt ovat arvokkaita aikansa nuoria, kuitenkin ajan murroksessa, kärsien normeista mutta samalla rimpuillen niistä irti. Elokuvan juonenkäänteet ihmissuhteiden osalta ovat monitahoiset ja välillä Brownin elokuva on lähes silkkaa Kauniit ja rohkeat –saippuaa.

Näissä elokuvissa rakkaus on eeppistä ja ikuista. Ajallinen kaari elokuvassa on Flesh and the Devil-elokuvan tapaan pitkä, nyt kymmenen vuotta. Siirtymät on toteutettu alleviivaamatta. Garbon miessuhteita esitellään kekseliäästi lööppien avulla, onhan kyse seurapiirinaisesta. Garbon hahmon seksuaalista vapautta symboloi hänen sormessaan löyhästi killuva sormus: ajoittain se löytää tiensä myös Gilbertin makuuhuoneen lattialle.

Useissa elokuvissa Garbo kannatteli roolihahmoaan silkalla karismallaan ja olemuksellaan, tässä hän osoittaa myös näyttelijänkykyjään. Erityisesti nousee esiin kohtaus pariisilaisessa sairaalassa, jossa hän taudin houreissa löytää tiensä jälleen Gilbertin kainaloon, kuitenkin pian katuessa rakkauttaan niin ikään paikalle tulleen vaimon edessä.

Elokuva on epäilemättä yksi mykkäkauden ansiokkaimmista tai ainakin tapahtumarikkaimmista melodraamoista. Tunne on vahvaa ja sitä ei lopeta lopulta kuin kuolema, tuli se tavalla tai toisella. Itse elokuvan suomenkielinen nimi hieman huijaa katsojaa, avaimet ihmisten onneen eivät ole yksin hänen käsissään.

4 / 5

IMDb