Murphy ryhtyi alun perin vastentahtoisesti esittämään pääroolia tarinaansa keskittyvässä ja elämäkertaansa pohjautuvassa Jesse Hibbsin elokuvassa. Hänen mielipiteensä oli, että kentälle kuolleina ja haavoittuneina jääneet olivat antaneet vähintään yhtä suuren uhrin voitolle ja vapaudelle kuin palkitut elossa selvinneet. Tämä filosofia näkyy myös elokuvan hahmoissa: käytännössä jokaisella sotilaalla on tarina, vaimo odottamassa kotona tai tulevaisuuden suunnitelmia. Sodan mylly ei kuitenkaan näitä tekijöitä huomioi.
Elokuva lähtee liikkeelle Murphyn kotimaisemista Teksasista, tosin vaatimattomissa oloissa eletty lapsuus käsitellään filmissä hyvin nopeasti. Lapsenkasvoinen Murphy näyttelee 15-vuotiasta itseään. Aikuistuttuaan ja Yhdysvaltain jouduttua sotaan hän haluaa alusta asti ammattisotilaan uralle. Elokuvan näkökulma sotaan on 3. divisioonan jalkaväen sotilaan, oltiin sitten Afrikassa odottamassa siirtoa Eurooppaan, Cassinon vesisateessa odottamassa taistelua tai saalistamassa naisia Napolin kaduilla. Tämä, kuten taistelun kuvaus, on tehty pieteetillä, mikä tekee elokuvasta aikalaisstandardein uskottavan sotaelokuvan.
Lohduttomin osuus elokuvasta on Rooman lähellä Anziossa käyty taistelu tähystyspaikaksi halutusta majatalosta. Taistelun hinta amerikkalaisten verenä on kova ja rivimies ei tajua majatalon merkitystä, taistelun sahatessa rinnettä ylös ja alas.
En tiedä, mikä on ollut Murphyn oireyhtymä sotaretkellä, palavan ja räjähtämäisillään olevan tankin päältä vihollisia yksin tulittava mies todellakin ansaitsi kunniamerkkinsä. Helvettiin ja takaisin oli positiivinen yllätys eikä elämäkertaelokuvana ollenkaan liian koivusalomainen tai pyhimyskulttia Murphysta rakentava.
3½ / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti