Punainen ympyrä (1970)

Harmaa Pariisi ympäristöineen, jenkkiraudat, vähäpuheiset ja asetta herkästi käyttävät miehet. Jäätävän coolin varkaan Coreyn (Alain Delon) ja vartijaltaan paenneen murhaajan Vogelin (Gian Maria Volonté) tiet yhtyvät suurta timanttiryöstöä varten, ensin mainitun ensin ryöstettyä entisen pomonsa. Mukaan otetaan myös entinen poliisi ja tarkka-ampuja Hansen (Yves Montand), ammattimies henkeen ja vereen: hän kun osaa ampua rikki lukkoja. Perässään heillä on hellittämätön ja kissoja harrastava komisario Mattei (Bourvil).

Jean-Pierre Melvillen työ on äärimmäisen tyyliteltyä, minimalistista auteur-elokuvaa. Elokuvan tempo on lähes medidatiivisen hidas pitkine leikkauksineen ja yksityiskohdat kuvattu pedantilla vakavuudella. Kuvat ovat laajoja (juna syöksymässä läpi maiseman, poliisit haravoimassa metsää). Väkivalta on äkkinäistä ja raakaa eikä ketään jätetä kitumaan. Itse ryöstökohtaus kestää 25 minuuttia eikä sanaakaan dialogia puhuta. Epädramaattisuudessaan se on jotain aivan uskomatonta. Ilmankos kyseessä kuuluu olevan yksi monsieur Kaurismäen lempielokuvista.

Melvillen, kuten Kaurismäenkin, elokuvat tunnistaa heidän omaksi tuotannokseen sekunnin murto-osassa – piirre, joka jää monesta mainstream-studioelokuvasta nykyisin puuttumaan (ehkä Tim Burtonia lukuun ottamatta?)

Punainen ympyrä menee suurten timanttiryöstöelokuvien joukkoon 1950-luvulla tehtyjen Rififin ja Asfalttiviidakon rinnalle. Nähty viimeksi 6.3.2007.

4 / 5

IMDb