Ministerin tytär, hemmoteltu Anja Leiste (Joutseno) ihastuu maaseudun aitoutta ihannoivaan agronomiin Ilmari Arotiehen (Olavi Reimas). Tämän naisihanne on toinen kuin moderni kaupunkilaisnainen: ”tanakka, rivakka ja punakka”. Kun selviää, että kaikki yli 18-vuotiaat naiset ovat sota-ajan työvelvollisuuden alaisia, Anja päättää hakeutua keittiöapulaiseksi Raudanhovin tilalle väärän henkilöllisyyden turvin.
Käytännön töistä tuskin mitään tietävä ja maaseutua sanoissaan paljonkin palvova Anja (tai ”Iida”) kokeilee vuoronperään muhennetun hauen valmistamista (loistava muhennusta koskeva keskustelu ruokapöydässä!), lypsämistä, heinätöitä ja rikkaruohojen kitkemistä. Tilan miesten (Tauno Majuri ja Tapio Nurkka) ihastuttua kilpaa hupakkoon ilmestyy tilalle vielä tuttu agronomi.
Elokuva on asemasota-ajan kotirintaman aurinkoista todellisuutta ilman sodan uhkaa. Ainoa viittaus suurkriisiin on maininta radion tuomasta Italian maihinnousu-uutisesta. Kyse on kevyestä kolmio(tai neliö-)draamasta ja farssista. Räiskyvä ja kaupunkilainen Joutseno ei istu SF-tyyliseen maalaismaisemaan sitten millään ja tästähän huumori syntyykin.
Musiikkikappaleena pellolla talkoolaisille esittämä ”Swingiä talkoopellolla” herätti aikalaisarvioijissa närkästystä. Sitä pidettiin liian amerikkalaisvaikutteisena ja talkooaatetta halventavana, elettiinhän kuitenkin sodan hallitsemassa Suomessa. Uskoisin kuitenkin, että juuri tällaista romanttista komediaa ja ajasta irrottautumista katsojat ovat kaivanneet yrjöjylhämäisen paatoksen sijasta.
3 / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti