Elokuvan draaman jännite lähtee luokkaeroista. Sukkatehtailija August Lampaanpään (Eino Jurkka) tytär Vappu (Regina Linnanheimo) haluaa naimisiin automonttöörin (Vaala) kanssa. Isä kieltäytyy ehdotuksesta. Tämän omat kuviot ystävätär Kyllikki Mattlerin (Emmi Jurkka, Einon puoliso) kanssa ovat täydessä käynnissä, kun vävyehdokas sattuu samaan koruliikkeeseen salarakastavaisten kanssa.
Alkaa tehtailija Lampaanpään kukkarolle erittäin kalliiksi käyvä väärinkäsitysten ja salailuyritysten sarja, jossa vaihtavat omistajaa sekä kalliit korut että kauneussalongitkin. Kävi miten kävi, kaikki tapahtuu ”isän tahdon” mukaisesti – ainakin näin on pakko uskotella.
Vaalan varhaiselokuviin lukeutuva filmi on leikkauksiltaan nopea ja kekseliäästi ohjattu ja kuvattu. Kaikessa on eteenpäin menevät kaupunkilaisyhteiskunnan henki, oli sitten kyse vapaamielisistä hahmoista tai Askon tyylihuonekaluista interiööreissä. Mannekiinitytöt tuodaan amerikkalaistyylisesti mukaan mainostamaan sukkanauhoja ja elintaso on jo suonut Helsingille autoilukulttuurin tässä vaiheessa itsenäisyyttä.
Eino Jurkan sydänkohtauksen partaalla usein pyörivä Lampaanpään hahmo voi olla jopa hieman ylinäytelty, mutta kyllähän satojentuhansien markkojen rahanmeno parissa päivässä sekä manipuloiva rakastajatar laittavat hatuttamaan. Lampaanpäässä on hahmoista selvästi eniten komiikkaa. Itse Vaalan hahmo on melkoisen vakavamielinen nuorimies. Ohjaaja suoriutuu kuitenkin roolistaan sen verran sujuvasti, että hänelle olisi voinut bongata pidempääkin uraa kameran toisella puolella.
Filmiotteeltaan kansainvälisiä tuulahduksia tarjoava Kun isä tahtoo.. on toimivimpia 1930-luvun valkokangasfarsseja ja nuoren Vaalan taidonnäyte.
3½ / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti