Suihkumatkustajakone syöksyy maahan moottoririkon takia pian Los Angelesista noustuaan ja vie mukanaan 57 matkustajaa ja miehistön jäsentä. Ainoastaan yksi lentoemäntä (Suzanne Pleshette) pelastuu. Lentoyhtiön pääkonttorissa istuva Sam McBane (Glenn Ford) ei suostu uskomaan huhuja tämän kanssa Korean sodassa lentäneen kapteeni Savagen (Rod Taylor) juopottelusta ennen lentoa, vaikka tämä tiedettiinkin villistä elämästä, viinasta ja naisista nauttivaksi poikamieheksi.
Elokuvan lentoyhtiö, Consolidated Airlines, on totta kai fiktiivinen, oikeussyistä. Samoin elokuvassa käytetty konetyyppi näyttäisi olevan jonkinlainen sekoitus C-54:n runkoa ja suihkukoneen aerodynamiikkaa. Ilmeisesti myöskään konevalmistajia ei oltaisi saatu mukaan projektiin valmiilla konetyypeillä, tuhoutuuhan suihkukone jo ennen alkutekstejä.
Itse juonen kaaressa kytkeytyy yhteen tutkimusryhmän työskentely sekä McBanen henkilökohtaiset motiivit. Välillä käydään Korean sodassa ja Grönlannissa takaumien kautta ja saadaan pohjustusta McBanen ja Savagen kompleksiselle suhteelle. Korean sodan kohtauksessa esiintyjänä ja Savagen pokana vilahtaa myös cameon tekevä uhkea Jane Russell.
Elokuva on totta kai teknisesti (kököt studiolavasteet toimittaavat lentokoneen interiöörin virkaa) vanhentunut enkä tiedä, ovatko tutkimusmetoditkaan (jälkikäteislavastus aidolla koneella) olleet aidossa maailmassa aivan elokuvan kaltaisia. Filmi täyttää silti varsin mukiinmenevästi yhden aukon ilmailuelokuvien saralla.
Ilmailuhistorian jonkin asteisena tuntijana elokuva toi toistuvasti mieleeni pari vuotta ennen valmistumista Aero Oy:lle tapahtuneen Koivulahden onnettomuuden, jonka yhdeksi syyksi todettiin kapteenin ja perämiehen juopottelu
[SPOILERI]
Loppuratkaisu menee mielestäni kikkailun puolelle, kaatuneen kahvimukin toimittaessa isoimman muuttujan virkaa. Vai oliko kyseessä ”kohtalon sormi”, elokuvan nimeen viitaten?
3½ / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti