Elokuva on yksi Peter von Baghin kirjassaan Kaipuun punainen hetki esiin nostamista kaikkien aikojen rakkauselokuvista. Filmissä on tavoitettu hurmaavalla tavalla sama teema kuin elokuvassa Kysymys elämästä ja kuolemasta (1943): rakkaus verevään naiseen tarkasteltuna rajatilasta, elämän ja kuoleman siirtymävaiheesta, käsin.
Viehättävyyttä näissä elokuvissa lisää studioaikakauden lavasteisiin rakennettu taivaan tai helvetin portti. Viattomuutta, jota nyky-Hollywood ei pysty sitten millään tarjoamaan.
Omasta mielestään paljon rakkaudessa rikkonut vainaja Henry van Cleve (Don Ameche) ilmoittautuu manalan portinvartijalle ja alkaa kertoa tälle tarinaa viettelyksistä ja elämänsä suhteista. Miehen suuri rakkaus on – sen hän tajuaa viimeistään helvetin portilla – Martha (Gene Tierney), jopa kaikkien niiden lukuisiin muihin naisiin luotujen silmäysten ja iskuyritysten läpi.
Tarkasteltu aika on pitkä ja Lubitsch johdattaa katsojan läpi vuosikymmenten, harmaantuvan Henryn seurassa. Ohjaajan keveällä otteella tarkastellaan elämää suurempia peruskysymyksiä ja viimeisestä kohtauksesta (Henryn ja Marthan valssi vuosipäivänä) tulee pateettisuudessa mieleen hiljattain näkemäni Make Way for Tomorrow (1937):
”En tiennyt tuolla hetkellä, että tämä olisi meidän viimeinen vuosipäivämme ja viimeinen tanssimme yhdessä. Marthalla oli jäljellä vain muutama hetki ja hän teki niistä elämämme onnellisimmat.””Unelmien elokuvia” tehneen Ernst Lubitschin tuotannon kulmakivet kaipaisivat kipeästi tämän arvostelijan uusintakatselua, mieluiten oikealta valkokankaalta.
4 / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti