Veronika Vossin kaipuu (1982)

Rainer Werner Fassbinderin Länsi-Saksa (BRD) -trilogian viimeinen osa perustuu UFA-tähti Sybille Schmitzin (1909–1955) traagiseen sodan jälkeiseen elämään. 1940-luvun lopulta alkaen Schmitziä pidettiin kivuliaana muistutuksena Hitlerin ajan elokuvataiteesta ja hänet korvattiin tuoreemmilla nimillä. Elämän keskiössä olleen näyttelemisen jäätyä pois juominen ja lääkkeiden väärinkäyttö vei näyttelijättären lopulta hautaan.

Fassbinder seuraa osin tosiasioita, filmin sijoittuessa vuoden 1955 Müncheniin. Elokuvassa urheilutoimittaja Robert Krohn (Hilmar Thate) tutustuu sattumalta uransa ehtoopuolella olevaan kaikkien tuntemaan näyttelijättäreen Veronika Vossiin (Rosel Zech). Vossilla on ollut uran ohessa sodan aikana suhde propagandaministeri Joseph Göbbelsiin. Sekavan oloinen, pakko-oireinen nainen elää toisessa todellisuudessa, kuvitellen tekevänsä ainakin vielä yhden suuren roolin nostaakseen itsensä takaisin tähtikartalle. Intiimin yön jälkeen Krohn saa selville, että Veronikasta huolehtii ja pitää lääkekoukussa hänen omaisuutensa perässä oleva tohtori Katz. Epävakaan näyttelijättären viimeiseksi jäävä sivurooli epäonnistuu, tapahtumien saadessa kohtalokkaan käänteen.

Fassbinder tunsi amerikkalaiset elokuvat ja arvatenkin oli tutustunut myös unelmatehtaan tähtikulttiin valoineen ja varjoineen. Mustavalkoisena upeasti kuvattu Veronika Voss on lähes Billy Wilderin Auringonlaskun kadun veroinen tarina päähän nousseesta tähteydestä ja diivan traagisesta alamäestä ajan ja olosuhteiden muuttuessa (Auringonlaskun kadussa Norma Desmondin menestys oli huvennut äänielokuvan tulon myötä). Filmin edetessä huomiota kiinnitetään Veronikan houruilun ohella yhtä lailla tohtori Katzin kylmään ja laskelmoivaan ihmisten heikkoutta hyödyntävään hyväksikäyttöön. Urheiluun orientoitunut toimittaja Krohn joutuu - parhaiden film noirien tavoin - osaksi suurta kuviota, jossa hän ei osaa erottaa ammatillista ja henkilökohtaista sitoutumista.

Jos BRD-trilogian kahta elokuvaa vertailee, Veronika Voss eroaa Maria Braunin hahmosta kuin yö ja päivä, ensimmäisen ollessa hauras ja hyväksikäytölle altis, toisen hyväksikäyttäessä. Omalla tavallaan molemmat ovat kuitenkin ajan muuttumisen oireita.

Veronika Vossin kaipuu lähestyy aihettaan patologisesti ja ilman silkkihansikkaita mutta tragikoomisen sävyn maustamana. Mainittakoon esimerkkinä kohtaus, jossa pyyteetön Krohnin tyttöystävä etsii maljakkoa vietäväksi Veronikan loisteliaaseen kartanoon. Kartanoon, jossa - asiaan kuuluvasti totta kai - menneiden vuosien loisto on peitetty lakanoin ja on valaistavissa vain kynttilöin.

4 / 5

IMDb