Länsisaksalainen Rainer Werner Fassbinder aloitti Maria Braunilla niin sanotun BRD-trilogian, jälkimmäisten osien ollessa myöhemmin tehdyt Veronika Voss ja Lola, kaikkien kuvatessa tinkimättömällä tavalla sodan jälkeisen arjen vaikutusta saksalaiseen ihmiseen ja erityisesti naiseen. Maria Braunin ulkokuvat ovat kuin Saksa vuonna nollassa (1948), taivaan ollessa rakennusten kattona. Manipuloivan ja hehkeän Marian onnistuu kuitenkin rakentaa itselleen yltäkylläinen elämä ja rooli rakastajansa firmassa, hintana kuitenkin tunteiden kylmeneminen.
Fassbinderin elokuvan ihmiset - etenkin päähenkilö - ovat mekaanisesti toimivia, sodan ja elämän rajallisuuden runtelemia ihmisiä, jotka yrittävät selviämisen keskellä opetella normaalia elämää. Ohjaaja on ollut 1970-luvun saksalaisessa elokuvassa tabun rikkoja ja ei pelkää Maria Braunissakaan tuoda ilmi miehittäjäjoukkojen ja naisväestön epätasa-arvoisia suhteita tai ihmismielen rumuutta yhteiskunnan raunioiden keskellä. Vinkahtaneisuus ei leimannut siis pelkästään Hitlerin valtakuntaa vaan monella tapaa (ei niin näkyvästi) myös jaettua ja Adenauerin Saksaa, talousihmeen vuosia.
Draaman ollessa painopiste, ovat elokuvan alku ja loppu säväyttäviä ja provokatiivisia, kaiken alkaessa ja loppuessa räjähdykseen. Maria Braun jää mieleen pyörimään, hyvässä ja pahassa.
4 / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti