Bussipysäkki (1956)

Joe ei Joshua Loganin ohjaamaa Bussipysäkkiä pidetä Marilynin elokuvista parhaana, pidetään sitä kuitenkin filminä, jossa tähti viimeistään kuoriutui ulkonäkönsä (platinablondi) ehdoilla valkokankaalla olevasta seksipommista ulos ja ryhtyi näyttelemään. Kuuleman mukaan George Axelrod (Kesäleski) oli työstänyt käsikirjoituksen varta vasten Marilynia varten.

Marilyn piti ennen elokuvaa välivuoden New Yorkissa, hakien uutta suuntaa uralleen.Loganin oltua ennen elokuvan ohjaukseen suostumista skeptinen Marilynia kohtaan, Lee Strasberg vastasi hänelle: "Olen työskennellyt satojen näyttelijöiden kanssa niin tunneilla kuin studioissa ja vain kaksi heistä on noussut ylitse muiden. Ykkönen on Marlon Brando ja kakkonen Marilyn Monroe." (Spoto s. 279). Elokuvan aikana Logan vaihtoikin nuottiaan, ainakin medialle antamistaan lausunnoista päätellen.

Marilyn näki todella vaivaa käsikirjoituksen saatuaan. Hän opetteli Texasin-Oklahoman nuotin vakuuttavasti tanssityttö Cherien roolia varten. Jo meluisassa kapakassa epävireisesti esitetty "That Old Black Magic" oli vaativa tehtävä, Cherien yrittäessä olla ehkä enemmän kuin hän todellisuudessa oli. Tapahtumat lähtevät lopulta liikkeelle, kun Phoenixin kaupunkiin rodeoon tullut koskematon montanalainen cowboy (Murray) näkee "enkelin" ja ihastuu silmiään myöten pikkupojan innolla. Tytön vastusteluista hän ei välitä vaan mm. tilaa papin vihkitoimitusta varten rodeoon.

"I hate you and I despise you! Now give me back my tail!" - Cherie

Cheriella on useampia entisiä poikaystäviä, minkä vuoksi häntä pelottaa cowboyn viattomuus. Lopun katsoja arvaakin. Tapahtumat eskaloituvat bussimatkalla Montanaan, bussipysäkillä keskellä lumipyryä.

Bussipysäkki on kaikkiaan nautittavaa katsottavaa. Näyttely on laatua ok, Marilynin ottaessa halvan tanssijatytön roolin haltuunsa kiitettävästi. Cowboyn kaupunkiin kypsymätön hahmo tuo mieleen myöhemmin tehdyn Keskiyön cowboyn - Murrayn hahmon ollessa toki vielä todella paljon junttitahvompi tämän lassotessa Cherien Montanan bussiin. Sietääkin saada turpaansa.

Amerikkalaisen 1950-luvun taukopaikkakulttuurin kuvaus on mielenkiintoista ja elokuva kuuluneekin kaikkien aikojen bussielokuvien joukkoon (bussikuskin ja taukopaikan pitäjän sivuromanssi). Harmi, että Greyhoundin bussi New Yorkista Washingtoniin jäi vuonna 2008 testaamatta, ihan jo maantieromantiikankin takia!
IMDb