Arabian Lawrence (1962)

Katsottu viimeksi. 5. toukokuuta 2005

AV-järjestelmän ollessa yhä virityksen alaisena päätin viimein katsoa taannoin hankkimani blu-ray -julkaisun Sam Spiegelin tuottamasta ja David Leanin ohjaamasta seikkailuelokuvan mestariteoksesta. Sonyn julkaisusarjaan kuuluva Collector's Edition perustuu vuoden 1989 työlääseen restaurointiin mutta uusi transfer päihittänee menneet dvd-julkaisut mennen tullen terävyydessään ja kirkkaudessaan. Elokuvan olin katsonut viimeksi yli yhdeksän vuotta sitten.

Suurtuotanto oli käytännössä ensimmäinen teatterielokuva nuoren brittiupseerin T. E. Lawrencen osuudesta Osmanien valtakuntaa vastaan ensimmäisen maailmansodan aikana käydyssä arabikapinassa. Vaikka ensimmäiset elokuvat miehen 1920-luvulla julkaistuista muistelmista olivat harkinnassa jo vuosikymmenellä ja Lawrencen eläessä, lopulta meni vuosia, ennen kuin lopulta Spiegel sai ostettua oikeudet Lawrencen yhä elossa olleelta veljeltä. Sittemmin A.W. Lawrence kritisoi rankasti elokuvan historiallista tarkkuutta.

"The best of them won't come for money; they'll come for me." -Lawrence

Vaikka elokuvalla on hulppeat puitteet (Freddie Youngin palkittu, upea kuvaus ja Jarren musiikki) ja Leanin ohjaus vankkaa niin henkilöohjauksen osalta (tausta "pienissä" elokuvissa) kuin toiminnankin (aiemmin tehty Kwai-joen silta), on vahvuus lopulta ennen muuta Peter O'Toolen upeassa roolisuorituksessa. Alkuperäinen Lawrence kuuluu olleen habitukseltaan melko vaatimaton henkilö (mm. O'Toolea muutaman tuuman lyhyempänä), brittinäyttelijän antaessa valkokankaalle aristokraattisen mutta silti karismaattisen tulkinnan. Lawrence kamppaili uskollisuudessaan brittien ja arabiheimojen välillä. Hän oli pikemminkin antisankari kuin sankari, ajautuen epävarmuudessaan ja esimiestensä yllyttäessä yhä syvemmälle arabikapinaan (1916-1918) ja menettäessään verilöylyissä lopulta oman itsensä. Ranskalaisten ja brittien lopulta jakaessa Osmanien maat hänen arabiystäviensä uskollisuus häntä kohtaan koki kolauksen. Valkoisen beduiinipuvun ja auringossa kimmeltelevän tikarin peittyessä vereen ei kyseessä ollut enää viaton arkeologi-Lawrence.

Lawrencen motiivit jäävät osin arvailujen varaan. Esimiesten alkuohjeistuksen jälkeen hänestä tulee turkkilaisia vastaan suunnitellun arabitoiminnan primus motor. Hänestä julkkiksen tehneelle jenkkitoimittajalle hän kertoo aavikon olevan "puhdas" paikka, varmastikin poikkeuksena sotilaselämästä. Elokuva tuo loistavasti ilmi tuon vastakohtaisuuden, O'Toolen käyskennellessä brittien komentopaikassa alimittaisessa sotilaspuvussa ja vastahankaisena.

Palatakseni loistavaan kuvaukseen, lempikohtaukseni lienee (totta kai lukuisten joukkokohtausten ohella) Sherif Alin (Omar Sharif) lähestyminen kamelilla hiekka-aavikon taivaanrannasta kohti Lawrencea ja tämän opasta, pienen kaukana siintävän pisteen suurentuessa mustaksi beduiinisoturiksi. Kohtausta varten luotiin IMDb:n mukaan oma linssi Youngin käyttöön. Hahmoista taas sydämeni voitti tällä katsomiskerralla aarteiden perässä Lawrencen takia ratsastava Auda Abu Tayi (Anthony Quinn), jolle arabikansan yhtenäisyys näyttää olevan vain tavoite kultakasan takana.

Arabian Lawrencesta lienee sanottu jo kaikki sanottavissa oleva. Itselleni se edustanee täydellistä, eeppistä seikkailuelokuvaa ja myös vapautta, aavikon ja kamelietappien sekä pienten beduiinitelttojen ollessa mieltä kiehtovien vaiheiden tyyssija. Kolmituntista elokuvaa ei varmasti tule katsottua joka vuosi, mutta kyseessä onkin elokuva kuin vanha tuttu: sen löytää ja muistaa vielä vuosienkin päästä.

4½ / 5
IMDb