Tervetuloa, Mr. Chance! (1979)

Toisen maailmansodan jälkeiset sukupolvet ovat pitkälti varttuneet TV:n kasvattamina. Mediakulttuurin laventuessa ympärillämme yhä suurempi osa ihmisten käytettävissä olevasta päivittäisestä tiedosta tulee 2000-luvulla ns. uusista viestimistä. Tervetuloa, Mr. Chance! elää vielä kuvaputkiaikaa, mutta esittää edelleen päteviä kysymyksiä - provosoidenkin - mediahullusta ajastamme.

Hal Asbyn ohjaaman elokuvan puutarhuri Chance (Peter Sellers) on ollut isäntänsä taloon suljettuna koko miehen ikänsä, keskittyen puutarhanhoitoon. Oppinsa kaikesta talon ulkopuolisesta hän on saanut käytännössä ruudun kautta. Isäntänsä poismenon johdosta naiivi mutta vilpitön Chance joutuu kadulle, mistä hänet poimii suureen kartanoon suurmies Randin tytär Eve (Shirley MacLaine). Miehen kasvimaailmaan keskittyviä höpinöitä pidetään pian Valkoista taloa myöten viisaina allegorioina maan tilasta ja Chancesta tulee mediasensaatio.

”Elämä on mielentila.”

Kyseessä on hiljaa etenevä ja hienovarainen satiiri yhteiskunnasta, jossa idiootti on suurin sankari (hmm, kuvastanee meidänkin Big Brother –aikaamme?). Jerzy Kosinskin novelliin perustuva elokuva ja Sellersin sydänvesiprojekti ei ole silti ilkeä pätkä, päinvastoin: päähahmoa kuvataan lämpimin sävyin (Chancen naiivius on humaania laskelmoivien poliitikoiden ja lehtimiesten keskellä) ja elokuvan viesti lienee (tagline ja loppu huomioon ottaen), että jokainen voi omasta näkökulmastaan asettaa lähtökohdat elämälleen ja mahdollisuuksien rajoissa haistattaa p-t ympäröivälle normistolle. Loppu ei siis liene kristillinen viittaus, vaan pikemminkin korostaa tätä ihmiskeskeistä näkemystä.

Taitamattomissa käsissä tarina olisi voinut kääntyä muoviseksi ja väkisin väännetyksi valkokankaan kitchiksi, mutta Asbyn elokuvan huumori ja Sellersin pidättyväinen roolisuoritus uhkuu arvokasta joskin tarkkanäköistä ja terävää huumoria.

4 / 5

IMDb