sunnuntai 6. huhtikuuta 2014

Kuuma ryhmä (1972)


Kaduilla päivystävien rivipoliisien arjesta kertovat sarjat – NYPD Blue etunenässä – ja elokuvat ovat aina tervetulleita tämän elokuvaharrastajan listoilla. Rikostutkinta on totta kai hyvää aivojen verryttelyä, mutta kumipampuilla ja sähkölamauttimilla varustetut Kissalan pojat arkipäiväisine pulmineen ovat mielenkiintoista valkokankaan aineistoa hekin.

Richard Fleischerin rikoselokuvista suosikkini on kiero Rillingtonin kuristaja (1971). Tällä kertaa hän on syventynyt itäisen Los Angelesin katujen maailmaan, joiden värikkäässä ympäristössä poliiseilla ovat vastassa parittajat, huorat, ryöstäjät ja muut väärintekijät. Keskiössä on pari Kilvinski (George C. Scott) ja Roy Fehler (Stacy Keach), joista ensin mainittu on veteraani LAPD:ssa ja on kehittänyt oman moraalikoodistonsa, josta lakia toisaalla lukeva idealisti Fehlerkin saa tietää omansa.

Poliisien työnkuvaa käydään läpi monipuolisesti erilaisten sattumusten kautta, rajuimpana oireena Fehlerin haavoittuminen mahaan ryöstötapauksen yhteydessä. Kuten tunnettua, ainakin elokuvissa (luultavasti myös IRL!) poliisien perheet ovat lujilla pienen palkan ja työnkuvan epäsäännöllisyyden takia. Poliisin työ ja rikosten torjuminen on elämä ja kutsumus myös Kuuman ryhmän hahmoille. Elokuvan alkuperäisnimi viittaa antiikin kenturioihin, jotka komensivat järjestystä ylläpitäneitä joukkoja Roomassa.

Elokuva on perushyvää, moniulotteista draamaa sinivuokkojen arjesta hämyisillä kaduilla. Parin välillä oleva lojaliteetti tulee Kuumassa ryhmässä hyvin esille ja lakia lukevan idealistinkin maailmankuva muuttuu katuihin tutustuessa. Huolimatta aihetta käsittelevästä analyyttisuudesta jonkinlaisesta koheesion puutteesta elokuva kuitenkin mielestäni kärsii, filmin ollessa melko tasapaksua ajelua ympäri kaupunkia. Elokuva on tuntunut hukkuvan muiden vuosikymmenien varrella tehtyjen kyttäelokuvien joukkoon, osin varmasti syystäkin. 2010-luvun näkökulmasta melko stereotyyppiset hahmot on nekin nähty hieman uusittuina myöhemmin tv-sarjoissa.

Elokuvalajin faneille tätä illuusiotonta poliisidraamaa voi kuitenkin suositella vapaaillan ratoksi ja ja George C. Scott todistaa jälleen olevansa kotonaan myös draamarooleissa.

3 / 5

IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti