Ilmestyskirjan soturit (1978)

Sidney J. Furien Ilmestyskirjan sotureita on pidetty vedenjakajana Vietnam-elokuvien joukossa: tätä myöhemmät amerikkalaisille traumaattiseen sotaan liittyvät kuvaukset ovat suhtautuneet konfliktiin enemmän kriittisyyden ja ironian kautta. Otetaan nyt esimerkkinä ja Ilmestyskirja.Nyt (1979) ja Full Metal Jacket (1987).

Kubrickin filmi saa varmasti monin tavoin kiittää Furien leffaa aiheestaan. Näin ensi kertaa elokuvan katsoneena on, kuin olisi antautunut vanhan tutun pariin: elokuva alkaa vuonna 1967 kalifornialaiselta merijalkaväen koulutusleiriltä, jossa kersantti Loyce (R. Lee Ermey) tekee nahjuksista ja jeesuksen näköisistä hipeistä miehiä. Hmm. Oikean Merijalkaväen taustan omaava Ermey on toistanut kerran jos toisenkin yrmyilyroolinsa sittemmin.

”Jesus, how the hell do they expect me to train fuckin' marines when they won't even send me human god-damn beings to start with?” –Loyce.

Totta kai elokuva vie oikeisiin taisteluihin Vietnamiin, onnen pekkojen päästessä sen sijaan löhöilemään Välimerelle. Esimiesten mielettömät käskyt (kylien tuhoaminen, tarpeettomien kuljetusten vieminen henkien uhalla perille) ovat kotisohvalta katsoen hervottomia. Ensimmäisenä kuvatusta porukasta tuntuu vittuuntuvan Tyrone Washington (Stan Shaw), joka harrastaa myöhemmistä elokuvista jo tutuksi tullutta tapaa tuoda suonensisäisiä Yhdysvaltoihin ruumispussien mukana.

”Here's your body count Captain. Three chickens and a duck!“ –Washington.

Ilmestyskirjan soturit on viihdyttävää viikonloppuillan kamaa ja osuvuutensa puolesta on ihmeellistä, kuinka tämä on päässyt menemään allekirjoittaneen ohi. Lopun jalkapallo-ottelu kohtalokkaan panoksensa kanssa paljastaa kaiken irrationaalisuuden: sota on mielettömyys ja sen säännöillä pelaamatonta rangaistaan.

3½ / 5

IMDb