Kuka pelkää Virginia Woolfia? (1966)

Tuottaja-käsikirjoittaja Ernest Lehmanin valkokankaalle siirtämä menestysnäytelmä on kaksituntinen raastinrauta, reaaliajassa elettävä ilta ja yö kriisiytyneen avioparin Marthan (Elizabeth Taylor) ja Georgen (Richard Burton) ja heidän vieraspariskuntansa kanssa. Elokuva oli Mike Nicholsin (Taylorin valinta) ensimmäinen filmiohjaus ja siihen nähden loistavaa työtä, koska Kuka pelkää Virginia Woolfia? on arvostettu yleisesti 1960-luvun parhaimpiin draamoihin.

”You are cordially invited to George and Martha's for an evening of fun and games.” – elokuvan mainoslause.

Elokuva oli monella tapaa rajatyyppi amerikkalaisessa elokuvassa: se oli yksi kalleimmista koskaan tuotetuista mustavalkoelokuvista ja sijoittui ajallisesti avioliittoinstituution käymisaikakauteen, esitellen myös katsojille kaikki asiaan liittyvät tuhon elementit ja tabuaiheet. Elokuvan kieli oli ennen kuulumatonta (naimisviittaukset, nimittelyt) ja filmi saikin K-18 –merkinnän, päästen kuitenkin sellaisenaan markkinoille (kuulemma Jack Warnerin ihmetykseksi).

Taylorin Martha on varmasti yksi klassisen elokuvan veemäisimpiä ämmiä, omasta mielestään kunnianhimotonta ja monella tapaa henkisesti kastroitua miestään sättivä rehevä rouva. George ei toisaalta jää altavastaajaksi asenteessaan, ironisoidessaan ja halventaessaan vaimonsa piirteitä. En epäile, etteikö pariskunnalla olisi säännönmukaisia vastineita oikeassa maailmassa.

Samaan aikaan kuin aviopari ajaa toisiaan turmioon (yhtäaikainen alkoholin suurkäyttö ja huutaminen), he näyttävät olevan erottamaton osa toisiaan. Valkokankaalle leiskuva energialataus on jotain käsittämätöntä ja varsinkin Martha-tulkinta (Oscarin arvoinen) on epäilemättä ajanut näyttelijättärenkin hulluuden partaalle.

Richard Burtonin elämäkerran mukaan elokuva laittoi myös ensimmäistä suhde-etappiaan eläneen pariskunnan koville, tietysti muun filmiryhmän kustannuksella. Kuinka paljon aikansa mediapari siirsi lopulta tunteistaan valkokankaalle? Haskell Wexlerin kameratyö tuo esille intiimisesti ja naturalistisesti ihmismielen rumimmat ja kauneimmat piirteet.

[SPOILER]

Totuuspohjaa itse juoneen taustatapahtumilla oli ainakin sen verran, että pariskunnalle selvisi näihin aikoihin, että Taylor ei voinut fysiikkansa puolesta saada Burtonille lapsia. Henkilöhahmojen välillä elokuvassa oleva jännitehän rakentuukin tähän teemaan.

4 / 5

IMDb