Yön sudet (1972)

Jean-Pierre Melvillen uraan mahtui vain 14 ohjausta, mutta niistä iso osa on sitäkin maineikkaampia. Ranskalaisen vaikutus jälkeensä tulleihin ohjaajiin on ollut ehdoton. Vuonna 1973 sydänkohtaukseen kuollut rikoselokuvan taituri ohjasi joutsenlaulunaan pätkän ”Yön sudet” (Un flic), joka keskittyy jälleen kerran alamaailman ja poliisin vastakkainasetteluun.

Ranskalaisen, harmaan rannikkopikkukaupungin pankki ryöstetään pääroisto Simonin (amerikkalaistähti Richard Crenna) johdolla, yhden ryöstäjän saadessa siipeensä. Porukan saamaa saalista käytetään vielä suuremman operaation, yöjunaan sijoittuvan ryöstön organisointiin. Siviilissä pariisilaisena yökerhonomistajana toimivan Simonin tiet risteävät komisario Colemanin (viileä Alain Delon) kanssa, joka sattuu olemaan paitsi rakastunut samaan naiseen (Catherine Deneuve), myös tuttava menneiltä vuosilta.

Elokuva on taattua Melvilleä: tyyliteltyä, hitaasti rakentuvaa, pedantteihin yksityiskohtiin pakertuvaa rikollisten ja poliisien toiminnan käsittelyä. Niin alun pankkiryöstökohtaus kuin keskivaiheilla tapahtuva yöjunaan helikopterilla tehty ryöstö ovat tinkimättömän teknisen rikoskuvauksen riemuvoitto.

Leikkaukset ovat pitkiä, toisin kuin nykyisin heist-trillereissä. Elokuvan maailma on kylmä ja harmaa – bullshit-puheille ei tunnu olevan tilaa sen paremmin roistojen autossa kuin poliisin tykönä.

Ei ollenkaan hullumpi päätöselokuva mestariohjaajalta. Mestariteokseksi tästä ei yleisfiiliksestään huolimatta ole, elokuvan ollessa pitkitettyjen kohtausten vuoksi epätasapainossa ja henkilöhahmojen (varsinkin Deneuven esittämän) jäädessä ohuiksi. Katsomani kopio oli komeasti restauroitu.

3½ / 5

IMDb