Pilvien veikot (1941)

Ilmailulääketieteen maailmaan uppoutuvat elokuvat ovat harvassa. Siksi ”Pilvien veikot” (vaihtoehtoinen suomenkielinen nimi ”Pilvien sankarit”) on mukava poikkeus lajissaan, vaikka edustaakin aikaansa, Yhdysvaltojen oltua liukumassa sotaan vuonna 1941. Warnerin elokuvaan ohjaajaksi tullut Michael Curtiz sai tuotannossa täyden tuen laivaston ilmavoimilta. Elokuvassa nähty U.S.S. Enterprise teki sittemmin lukuisia urotekoja sodassa.

Errol Flynn nähdään kerrankin aseksuaalisessa roolissa uppoutuneena korkeus- ja syöksykokeiden maailmaan ilmailun pariin hakeutuvan lääkärin Doug Leen hahmossa. Fred MacMurray taas näyttää parasta ruttunaamaansa, menetettyään alussa lentäjätoverinsa Leen leikkauksen johdosta. Lopulta ”MacFred”, kuten Curtiz häntä kuulemma kutsui, antaa kuitenkin parhaan tuen fysiologisille kokeille. Naisroolit tuntuvat poikkeuksellisen päälle liimatuilta – ja mikäs ihme, kun poikia kiinnostavat enemmän tiede, pultit ja mutterit!

Elokuva on puoliksi kliininen, lentokoulutukseen, kokeisiin ja painekammioseikkailuihin paneutuva dokumentaari ja puoliksi laivaston buffi. Ilmailuelokuvana täytyy antaa kiitosta myös alkeislentokoulutuksen näyttämisestä – elokuvassa lentelee mm. kanariankeltainen N3N-1 Canary. Kaksimoottorisista korkeuskokeita tehdään Lockheed L-10A Electralla. Ja vilahtaahan elokuvassa moneen otteeseen klassinen Link Trainer!

Technicolor-värit ovat kerrassaan upeita ja tekniikalta vaati erityisjärjestelyitä saada väriä tallentava kamera laivaston syöksypommittajiin (Vought SB2U-2 Vindicator). Elokuva on varmasti tehnyt hyvää työtä värväyksessä laivastoon. Ja kyllähän tätä mielikseen katselee. Kovin kauas kuitenkin jäädään Flynnin ja Curtizin parhaista yhteistöistä, joista tämä jäi heidän viimeisekseen.

3 / 5

IMDb