Suomen hyökkäys pitkälle Neuvostoliiton alueelle oli täydessä käynnissä, kun amerikkalaisen screwball-perinteen jäljillä oleva T.J. Särkän ohjaus ”Onnellinen ministeri” sai ensi-iltansa sotaa käyvässä maassa. Amerikkalaiset hupailevat lajikomediat olivat eläneet kulta-aikaansa aiemmin lama-ajan Yhdysvalloissa, ja yhtä lailla on veikeää katsoa kriisiajan Suomen tuottamaa salonkiviihdettä.
Elokuvan juoni rakentuu konekivääritulen tahtiin syntyvistä väärinkäsityksistä, talousministeri Helleheimon tyttären Margitin (Birgit Kronström) jouduttua mutkan kautta mainospiirtäjä Kalevi Karin (Tauno Palo) malliksi kurvit paljastavaan korumainokseen. Nuoren piirtäjän ja ministerin huomiosta nauttivan tyttären maineen voi pelastaa lopulta vain Margitin tekeytyminen syntiseksi ja aistikkaaksi Peggyksi – kaksoishenkilöllisyys, jota reppana nuorimies ei tietenkään tajua.
Miehen pyörittely ja manipulointi yltyy elokuvassa lähes irenedunnemaisiin mittoihin (amerikkalaiseen komedianneen viitaten) ja Kronström tekee varmasti yhden kotimaan valkokankaiden mieleenpainuvimman vamppiroolin monikasvoisena naisena.
George de Godzinskyn musiikit jäävät tietenkin parhaiten mieleen: ”Mainostoimisto”, ”Raitiovaunussa” ja ennen kaikkea ”Katupoikien laulu” ovat jättäneet elokuvan vähintään mainosmusiikin kansalliseen kaanoniin!
Suomen Filmiteollisuuden elokuva sijoittuu nykyaikaisten pääkaupungin ihmisten moderniin maailmaan, mainostoimistoon. Filmi on nopea ja sukkela, säilyttäen vauhtinsa koko kaksituntisen ajan. Voi vain kuvitella, mitkä elokuvan ensi-illan tunnelmat ovat olleet, surukirjeiden tavoittaessa koteja, Peggyn heilutellessa lanteitaan lauleskellen ministeriössä. Toisaalta elokuva on helppo sijoittaa hyökkäysvaiheen optimismin tunnetilaan, jota Suomi ajalla tunsi.
Äh, riittää joutava analysointi. ”Onnellinen ministeri” on grooveinta ja kekseliäintä sota-ajan suomifilmiä!
3½ / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti