Hitchcockin kylmän sodan maailmaan (nykypäivään) sijoittuva, Leon Urisin novelliin pohjautuva trilleri ei tapahtumapaikoissa säästele: Kööpenhamina, Pariisi, Washington, New York, Kuuba.. Jännityksen mestari kuuluu valinneen Urisin tarinan elokuvansa lähtökohdaksi paremman lähdeaineiston puutteessa.
Elokuva ei useimpien klassisten Hitchcockien tavoin sisällä tähtiä, varauksella sivuosassa Michael Nordstromin roolissa olevaa John Forsythea lukuun ottamatta.
Tapahtuma-aikana ovat hetket ennen Kuuban ohjuskriisin syntyä, ranskalaisen agentti Andre Deveraux’n (Frederick Stafford) päästyä venäläisten toimien jäljille vallankumoukseen kääntyneessä saarivaltiossa. Taustatiedot CIA:n operoimaan vakoiluun antaa länteen loikannut KGB-virkamies Boris Kusenov (Per-Axel Arosenius).
Topazissa tulee useissa kohtauksissa esiin ohjaajan ammattitaito rakentaa jännitystä ilman ääntä ja dialogia: loikkarin tyttären vaellus posliinikaupassa neuvostogorillan vaaniessa selän takana saa katsojan varpailleen, samoin tapahtuu Dubois’n (Roscoe Lee Browne) hahmon metsästäessä New Yorkissa salaisia dokumentteja NL:n asetoimituksista Kuubaan, Devereaux’n tarkkaillessa tilannetta kadun takaa. Hitchcock ei päästä yleisöä helpolla eikä kosiskele normaalia makua – hän antaa hahmojen elekielen ja toteuttamansa kuvakäsikirjoituksen puhua. On sitten toinen asia, onko kuubalaisvallankumouksellisten mellastaminen ja vakoilijoiden takaa-ajaminen keskellä Manhattanin katua uskottavalla pohjalla.
Esteettisesti ikimuistoisin kohtaus on yläviistosta kuvattu Juanita de Cordoban (Karin Dor) kuolema, vallankumousjohtaja Rico Parran (John Vernon) ampuessa häntä, naisen vaipuessa talonsa marmorilattialle pukunsa päälle.
Suuri rooli elokuvassa on tekniikalla: Hitchcock on selvästi perehtynyt aikakauden vakoiluteknologiaan, laitteiden mahdollistaessa sotilastukikohtien dokumentoinnin Kuubassa. Elokuvaan kuvattiin ainakin kolme erilaista loppua, joista 120-minuuttiseen versioon on valittu still-kuvaan perustuva versio neuvostovakoilijan itsemurhasta. Loppu tuntuu kompromissilta ohjaajan version ja yleisön maun välillä.
”Topaz” ei saa muutamia kohtauksia lukuun ottamatta missään vaiheessa käyntiin viihdyttävälle trillerille ominaista poljentoa, kerronnan juuttuessa useampaan otteeseen päähahmojen ihmissuhdekuvauksiin. Juoni ei sinällään monimutkaisuudessa (ajoittain vaikea seurata!) häviä ajan agenttitrillereille. Elokuvan sisältäessä monia ikimuistoisia Hitchcock-elementtejä olisi vaikea sanoa sitä kuitenkaan täysin epäonnistuneeksi.
3 / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti