Mitchell Leisenin (Keskiyö, 1939) elokuva kertoo vauraudesta, varattomuudesta, sattumasta ja näiden tekijöiden yhteentörmäyksestä. Rikas pankkiiri J.B. Ball (loistava voimanäyttelijä Edward Arnold) saa tarpeekseen vaimonsa tuhlauksesta ja heittää tämän turkiksen manhattanilaiselle kadulle josta duunarityttö Mary Smith (Jean Arthur) sen poimii, sattuuhan se kirjaimellisesti hänen silmilleen.
Ball ei huoli kallista turkista takaisin ja sarjaväärinkäsitysten (varkausepäily) jälkeen Mary saa lemput työstään. Kohta hänen elämänsä heittää häränpyllyä, Ballin velallisen ottaessa romanssiepäillystä (Ball ja Mary) kaiken irti. Marylle – joka nähdään ensin rikkomassa säästöpossuaan vuokrarahojen saannin vuoksi - mahdollistuu yhtäkkiä yltäkylläinen elämä hienostohotellissa, sattuman kautta hänen seuraansa lyöttäytyneen Ballin pojan (Ray Milland) kera.
Kuten lama-ajan elokuvissa usein, yksi teema on toimeentulo ja nälkä ja sen kontrasti yltäkylläisyyteen ja glitteriin. Kun tähän yhdistää vielä screwballin hulvattomuuden, nautinto on taattu. Newyorkilaisessa itsepalveluruokalassa (ruuat ovien takana) tapahtuva Millandin ja Arthurin ensitapaaminen kumuloituu mahtavaksi, eeppiseksi syöpöttely- ja sekoilufarssiksi, kun sattuman kaupalla ovet avautuvat ja köyhä kansa saa ilmaista ruokaa!
Muita onnistuneen farssin aiheita ovat osakemarkkinoilla rikastuminen ja köyhtyminen sekä ylipäätään vaurauden ylitsevuotava esilläolo elokuvassa, jossa keskiössä on kuitenkin pennejään laskeva nainen. Sympaattinen Arthur ja kaiken voimansa näyttelyynsä laittava Arnold jättävät Millandin nuoren rakastajan varjoonsa.
Elokuva teki nimitunnarinsa, kappaleen Easy Living, tunnetuksi. Sittemmin on kappaleen levyttänyt hienosti mm. Billie Holiday.
4 / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti