Elokuva sijoittuu Washingtoniin, jonne jo kypsään ikään ennättänyt herrasmies Benjamin Dingle (Charles Coburn) saapuu tapaamaan rakennusprojektin osakkaita muutamaa päivää ennen kokouksen alkua. Hotellin oltua täynnä päätyy hän etsimään kortteeria yksityiskodeista ja päätyykin puoliväkisin erään tomeran nuoren Connie Milliganin (Jean Arthur) alivuokralaiseksi. Ja aivan kuin hämminkiä ei olisi pedantin neidin asunnossa jo muutenkin, päätyy Dingle järjestämään asuntoon vielä kolmannen alivuokralaisen, palveluksessa olevan kersantin Joe Carterin (Joel McCrea).
Yhdysvaltain kotirintama joutuu venymään, mutta suo kuitenkin vielä todella mukavat puitteet komedialle, jossa kaikesta kohelluksesta huolimatta tai ehkä pikemminkin siitä johtuen on sydän paikallaan. Alkuasetelmasta tulee mieleen hiljattain näkemäni Meidän herrojen kesken (1933), tosin toi yhdessäelon käytännön hankaluudet vielä paremmin esiin. Eikä Lubitschin elokuvan tyylistä kolmoisdraamaa saman asunnon puitteissa tässä synny.
Ohjauksen lisäksi elokuvaa kannattelee pääosakolmikon charmi. Vaikeata esittävän vanhan piian, suupaltin Jean Arthurin silmät kertovat tunteista McCrean Carteria kohtaan vaikka vastaan täytyy toki harata aidossa screwball-hengessä, kilpakosijankin avustamana. McCrea pitää enemmänkin matalaa profiilia, jättäen tilaa Arthurille ja Coburnille. Dingle päätyy syntymässä olevan nuoren parin parittajaksi, Coburnin ollessa jälleen arvokas luonnenäyttelijä paikallaan. Ja kuten hän toistuvasti sota-ajan hengessä heittää, ei kun vaan vauhtia niveliin:
”Damn the torpedoes, full speed ahead!”Elokuva ei ole vielä saanut Suomen tv-ensi-iltaa (haloo, Teema!). Suomessa elokuva tosin tuli teattereihin jo tammikuussa 1944 (Adlon), muutamaa viikkoa ennen suurpommituksia.
4 / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti