Dillinger - maailman paras pankkirosvo! (1973)

1930-luvun klassikkofilmi ”Manhattan Melodrama”, pääosissa Gable, Powell, Loy. Elokuva on jäänyt historiaan mm. koska klassisen gangsterikauden yksi päätekijöistä John Dillinger ammuttiin chicagolaisen Biograph-teatterin eteen erään näytöksen jälkeen vuonna 1934. Filmiyleisön parissa Dillinger muistetaan tuoreemmista valkokangaselokuvista ennen muuta Michael Mannin filmistä Public Enemies, jossa Johnny Depp esitti maankuulua gangsteria.

Warren Oates on, kuten IMDb kuvailee, edelleen tähän päivään mennessä ainoa Dillingeriä ulkonäöllisesti muistuttanut ja pääroolin tehnyt valkokangasnäyttelijä.

John Miliuksen vuonna 1973 ohjaama elokuva perustuu välillä tarkasti mutta useammin löyhästi Dillingerin vaiheisiin ja pakomatkaan Melvin Purvisin (Ben Johnson) G-miesten ajaessa tätä läpi Yhdysvaltain sisäosien.

Ennen muuta käsikirjoittajana kunnostautuneen Miliuksen Dillinger on romanttinen, julkisuuteen välittömästi suhtautuva karismaattinen rikollisjohtaja, jolla on työssään tapoja ja ihanteita: rahat viedään, mutta sivullisia ei tapeta jos ei ole pakko. Lopulta ajaudutaan kuitenkin ultraverisiin kahakoihin, suurelta osin jengin koostumuksen (mm. asetta innokkaasti käyttävän Baby Face Nelsonin) takia.

Tässä elokuvassa Tommy Gun laulaa, aikakauden autojen polttaessa kumia matkalla kohti sitä jo tunnettua määränpäätä. Tämän kaltaisissa rikolliselokuvissa, joissa lopputulos on tiedossa, kaikki peittyy kohtalokkuuteen: ikään kuin hahmot jo tietäisivät määränpäänsä.

Miliuksen gansteribiografia on vauhdikas, viihdyttävä ja löysin rantein tehty ralli. Hienosti rakennettu lama-ajan ajankuva, still-kuvakompositiot, musiikki (”We’re in the Money”), karismaattiset näyttelijät ja – pakko myöntää – hienosti rakennettu graafinen väkivalta (IMDb: 63 ruumista!) takaavat sen, että kokonaisuus painuu reilusti plussan puolelle!

4 / 5

IMDb