Kyseessä on Richard Connellin tarinaan pohjautuvalle Zaroffin koirille (1932) velkaa oleva trilleri, jossa metsässä tapahtuvan jahdin panoksena eivät ole eläimet vaan ihmishenget. Amerikan viidakoissa piileskelevät natsit ovat tietysti jälleen yksi klassinen – joskin kliseinen – viihteen tae.
Vauhdikkaisiin elämänkäänteisiinsä pettynyt seikkailijakirjailija Mike Latimer (Widmark) on piilotellut fanejaan ja mediaa jo jonkin aikaa Keski-Amerikan syrjäseuduilla. Lopulta newyorkilainen lehti päättää lähettää kohuviihdetoimittaja Katien (Jane Greer) Latimerin perään. Nainen löytääkin tämän viidakkokylästä, pitäen tosin identiteettinsä toimittajana salassa.
Naisen lopulta rakastuessa machoon kirjailijaan ei tämän etiikka anna lopulta periksi tehdä pakolaisesta juttua. Latimerin tarjottua tälle pois pääsyä Mexico Cityyn pienkoneellaan he lopulta eksyvät, kompassihäiriön takia. Tehtyään pakkolaskun he joutuvat sattuman kaupalla piilottelemassa olevien natsirikollisten (johtajanaan Trevor Howard) kynsiin. Kujanjuoksu vaaroja kuhisevassa viidakossa voi alkaa.
Kun viihdyttävän puolitoistatuntisen miesvoimasta vastaa osaava kaksikko Widmark ja Howard, ei näyttelyn laatua, intohimoisuutta (Widmark) tai hahmojen karismaa (Howard) tarvinne epäillä. Greerin toimittajahenkilöhahmo jää siinä sivussa hieman ohuenlaiseksi vaikka hän Widmarkin mukana pakomatkalla jotenkuten roikkuukin.
Elokuvan mieleenpainuvin hetki on Widmarkin kertoma tarina hänen tunnistaessaan maansa pettäneen britin (Howardin hahmo) ja tämän apurin. Itse asiassa tässä hieman häiritsi Latimerin muuten nokkelan hahmon epäloogisuus, mitä tulee stoorin kertomisen hyötyyn vankinaolotilanteessa. No, ehkä elokuvan jännitteen säilymisen vuoksi tämä oli tärkeää!
3½ / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti