Hullu Pierrot (1965)

Jean-Luc Godard uuden aallon ohjaajana ja auteurina on eittämättä osa eurooppalaisen elokuvan yleissivistystä ja varmasti vaikutusvaltaisimpia nimiä 1900-luvun filmissä. ”Freesistä” ja uudistavasta elokuvanteosta – koko uudesta elokuvakielestä - on sittemmin ottanut vaikutteita mm. Aki Kaurismäki (katsokaa vaikkapa elokuva Calamari Union).

Godardin rikosdraaman tarina kertoo Pierrot’sta (Jean-Luc Belmondo), joka pakenee tylsänä pitämästään Pariisista Välimerelle tapaamansa tytön, Mariannen (Anna Karina) kanssa. Mariannea ajavat takaa algerialaiset tappajat, mikä muodostaa kaksikon taipaleesta loputtoman pakomatkan. 

Yleinen tieto on, että Godard ohjasi elokuvan ilman käsikirjoitusta, perustaen kohtaukset intuitioon. Toisaalta elokuvan tähti Anna Karina on väittänyt toisin, muistellen ohjaajan tekemää työnohjausta yksityiskohtaiseksi ja ennakkokäsikirjoitukseen perustuvaksi. Joka tapauksessa elokuva on läpeensä spontaanin oloinen ja kokeileva, ajoittain makaaberi ja raakakin (väkivallassaan). Muutaman kerran myös pirun hauska!

Ohjaajaan ensi kertaa tutustuvalle suosittelen kuitenkin ohjaajan ”tavaramerkkielokuvaa” Viimeiseen hengenvetoon vuodelta 1960. Oma suosikkini pelkistetyssä absurdiudessaan ja vallankumoushenkisyydessään on edelleen road-movie Viikonloppu vuodelta 1967.

3½ / 5

IMDb