sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Rochefortin tytöt (1967)


Jacques Demy heitti Rochefortin tytöissä jälleen kohtuuden ja realismin romukoppaan ja esitteli katsojille piskuisen ja tanssivan Rochefortin kaupungin, joka on asukkaille koti, pysähtymispaikka ja perähikiä, josta on päästävä pois. Sisaruksille, tanssivalle Delphinelle (Catherine Deneuve ) ja soittavalle ja säveltävälle Solangelle (Françoise Dorléac ) Rochefort on jälkimmäistä. Kumpikaan ei tahdo löytää mielitiettyään kaupungin tarjonnasta ja katseet tähyävät jo Pariisin valoihin, kun alkaa yhtäkkiä tapahtua.

Juonihan on itsessään tietysti naiivi– kuten asiaan kuuluu –tarina ihmisistä (mukana Gene Kelly!), jotka ovat tarkoitettuja toisilleen alkuhetkistä lähtien. Kaksituntisen aikana he kuitenkin ovat vaarassa sivuuttaa toisensa. Kaikkialla tanssiva musikaali on suorastaan ärsyttävän tyylitietoinen ja kevyt ranskalaisen 1960-luvun ja uuden aallon ajan tuotos. Elokuva on kuitenkin svengaavimpia filmejä mitä olen nähnyt, saavuttaen lähes täydellisen flow-tilan eteenpäin menossaan. Michel Legrandin säveltämät ja sovittamat musiikit saavat sukat pyörimään jalassa, jos vähänkään tykkää tämän tyylisestä poljennosta. Värimaailmaltaan elokuva on hmm.. ranskalaisen pastillin näköinen?

Pienenä moitteena mainittakoon, että elokuva on ylipitkä: muutamat musiikkinumerot epäilemättä laventavat kuvaa kaupungista musikaaliparatiisina, mutta syövät jouhevuutta. 
Epäilemättä 50 prosentille yleisöstä elokuva on totaalinen turn-off, lopuille luvassa on mukaansa tempaavat 120 minuuttia!

4 / 5

IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti