Alussa kyseessä vaikuttaisi olevan normaali kostotarina – kullankaivaja Tom Corbett (Franco Nero) palaa kotikaupunkiinsa, löytäen tämän valtaa käsissään pitävän Scottin (Giuseppe Addobbati) käsistä ja veljensä ja kodinhoitaja Mercedeksen ajettuina pois perintömaalt säälittävään mökintönöön. Lopulta elokuva kuitenkin muuttuu äärimmäisen äijämäiseksi yrmyilyksi ja etenkin veli Jeffreyn (George Hilton) Jopo keulii villin lännen pyöräteillä oikein kunnolla! Filmi kulminoituu Scottin espanjalaishuvilan käytävillä pidettävään konsertointiin.
Kuukausikaupalla pämpännyt, maan menettämistä sureva viinaan menevä Jeffrey ei ole Rio Bravon Duden tyyppinen säälittävä juoppo, vaan ailahtelevuudessaan ja tequilan alle piilotettuine supervoimineen kerrassaan loistava hahmo. Juuri kun luulet hänen putoavan hevosen selästä, ampuu puliveli tusinan verran Scottin renkimiehiä ratsailta riippuessaan.
Loppujen lopuksi elokuvan suuren nimen Franco Neron Tom on yksiulotteinen, oikeutta Scottin porukalta peräävä paluumuuttaja – tosin hänen roolinsa elokuvassa muuttuu lähes salkkarimaisen juonipaljastuksen myötä elokuvan loppupuolella. Jeffreyn ohella elokuvan metkoin hahmo on epäilemättä sadistinen ”Junior” Scott (Nino Castelnuovo), jolle perusase piiska tuntuu olevan jonkin sortin masturbaatioväline.
Ylidramaattinen musiikki ja kekseliäät kuvakulmat kruunaavat viihdepommin, jolle kostoelokuvan kliseet ja ylisuuret ruumiskasat tuntuvat olevan vain pieni este Absurdistanin preerioilla. ”Excuse me, Gentlemen!”, huutaisi Jeffrey tehdessään taas yhden ruumiskasan.
3½/ 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti