torstai 20. helmikuuta 2014

Chaton maa (1972)


Michael Winnerin ja Charles Bronsonin ensimmäinen yhteistyö käynnistyy rautaisella tahdilla, kun Bronsonin mestitsi Chato joutuu itsepuolustuksena tappamaan tätä selkään saluunassa tähtäilevän kaupungin sheriffin. Aikaa elokuvasta on tässä vaiheessa kulunut minuutti 39 sekuntia. Loppu elokuvasta kuluukin kapteeni Quincey Whitmoren (jo valmiiksi auringon polttamalta näyttävä Jack Palance) possen ajaessa karkulaista takaa läpi karun intiaanimaan, Bronsonin viritellessä myöhemmin Väkivallan vihollisista tuttuja ansoja uusille ”ystävilleen”.

Chatoa ei henkilönä elokuvassa liiemmin esitellä, tiedetään vain että hänellä on intiaanivaimo, jonka takaa-ajajat raiskaavat. Pääosassa on pikemminkin karu, kuiva ympäristö, joka laittaa Quinceyn kumppaneineen kokemaan ennen kuulumatonta selviytymiskamppailua – melko nopeasti nimenomaan altavastaajina. Kaikki tapahtuu totta kai 1970-luvulle luonteenomaisen jousimusiikin siivittämänä. Tarinalle luo leimansa myös ennen muuta intiaanien pitäminen ali-ihmisinä takaa-ajajien taholta – kapteeni tuntuu ymmärtävän karkulaista porukasta kaikkein parhaiten.

Elokuvan anteliaasta luonnonkuvauksesta ja viihdyttävyydestä (juntit saavat taas ansionsa mukaan) huolimatta elokuva jää lopulta melko tavanomaiseksi tarinaksi käsistä lähtevästä kostoretkestä.

3 / 5

IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti