Erään elokuvaharrastajan päiväkirja ennen vuotta 1990 ensi-iltaan tulleista täysipitkistä filmeistä
lauantai 7. joulukuuta 2013
Suomisen perhe (1941)
Filmiltä idylliseltä vaikuttavana rauhan kesänä 1940 kuvattu ensimmäinen, T.J. Särkän ohjaama Suomisen perhe –elokuva esittelee meille helsinkiläisen, hyviin toimeen tulevan ydinperheen, päähahmona valtion virkamies Väinö Suominen (Yrjö Tuominen).
Vaimon (Elsa Turakainen) ja lasten Elinan (Sirkka Sipilä), Ollin (Lasse Pöysti) ja Pipsan (Maire Suvanto) elämä näyttää olevan turvattua ja pullantuoksuista (pullantuoksusta vastaa Hildana jämäkkä mutta rakastettava Siiri Angerkoski) siihen asti, kun Väinön vanha koulukaveri, Amerikassa 20 vuotta ”bisnestä” tehnyt Sam Nelson (Joel Rinne) saa hänet ryhtymään osakesijoittajaksi, mistä ei hyvä seuraa. Kannattaako rahat säästää ennemmin pankkitilillä korkoa kasvamassa keinottelun sijaan? Normaalit Suomisen perhearvot tuntuvat vaarantuvat Nelsonin myötä.
Sympaattisia, turvallisia hahmoja jaksaa seurata vähintäänkin sosiaalihistoriallisesta mielenkiinnosta, mutta eteen päin menevä poljento elokuvasta tuntuu puuttuvan. Välillä jäädään Hildan ja perheen mummon (valitettavan melodramaattinen Eine Laine) kesken kotitöiden lomassa hyräilemään vanhoja kansanlauluja.
Suomen Filmiteollisuuden Suomisen perhe –elokuvat ovat nykypäivän näkökulmasta katsottuna tiiviisti 1940-luvun perhemalliin ja –moraaliin liittyvä elokuvasarja, jolla on syntyessään katsottu olevan paitsi viihteellinen, mutta todennäköisyyden mukaan myös kasvattava vaikutus. Sodan aikana varttunut sukupolvi sai elokuvista tietoa kotiintuloaikojen tärkeydestä, säntillisyydestä, puhtaudesta ja läksyjen teon tärkeydestä – perheenjäsenten rooleja unohtamatta. Nykyinen nuorempi katsojasukupolvi tuskin osaisi arvostaa Suomisen ajan saarnaavuutta, mutta sodan aikana suoraselkäisen moraalin ja vastuuntunnon istuttaminen pieniin katsojiin oli luonnollinen tehtävä.
Perheen päätyminen ikoniseksi suomalaisperheeksi Filmiteollisuuden ajan Suomessa on lopulta helppo uskoa ja näsäviisaan Ollin rooli oli Lasse Pöystille ponnahduslauta vuosikymmeniä kestäneeseen elokuva- ja teatteriuraan. Edelleenkin vuonna 2013 lapset pystyy edelleenkin helposti jättämään melko harmittomien perheen kommellusten pariin.
2½ / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti