tiistai 24. joulukuuta 2013

Lainvalvoja (1971)


Bannockin sheriffi Jared Maddox (Burt Lancaster) saapuu Sabbathiin hakemaan oikeuden eteen paikallisessa kahakassa surmansa saaneen miehen tappajat, jotka ovat suurtilallisen Vincent Bronsonin (Lee J. Cobb) palkollisia tai tämän suojeluksessa.

Maddox on sheriffin perinteinen arkkityyppi: kaikkialla vallitsevan lain kannattaja. Palkkaa Bronsonilta saa muiden miesten ohella myös Sabbathin sheriffi (Robert Ryan), vanha revolverisankari, joka joutuu tilanteessa puun ja kuoren väliin. Hän edustaa toista sheriffi-tyyppiä: pulloon menevää mutta katkeran itsetietoista. Sabbathin väestö taas on tiukasti Bronsonin otteessa.

Michael Winner on ottanut vanhan western-asetelman, yhdistänyt siihen loistavan, kuvausympäristö Meksikoa hyödyntävän kameran käytön sekä hyödyntänyt pääosanäyttelijöiden parhaat puolet elokuvassaan. ”Lainvalvoja” (Lawman) on väkivallaltaan juuri sitä, mitä ”Väkivallan viholliset” myöhemmin ohjannut Winner saattoi lännenelokuvalle tehdä.


"I'm gonna take these men back with me, or kill 'em where they stand."

Lancasterin ultravoimakas, lähes stoalainen habitus on omiaan pyörittelemään Sabbathin kaupungin ylösalaisin. Toisaalta hänen makuuhuonekatseensa on luotu tuttuun tapaan naiseen (Sheree North), tällä kertaa rakastajaan menneisyydestä, kuinkas muuten.

Luoja antakoon anteeksi Robert Ryanin rajalliset näyttelijäntaidot, mutta hän sopi loistavasti tämän kaltaisiin korkkiruuviasetelmiin: hänen kasvonsa ovat kuin repaleinen, tuskaa ja uhoa samaan aikaan ilmentävä kartta. Kyrmy Lee J. Cobb oli sukupolvensa lahjakkaimpia luonnenäyttelijöitä, tuttu Valamiesten ratkaisusta ja Alastomasta satamasta. Elokuvassa hänen Bronsoninsa antaa lopulta periksi verenhimolle vasta läheisten miestensä jouduttua Maddoxin revolverin ruuaksi.

”Lainvalvoja” ei ole erinomainen elokuva. Se käsittelee vanhaa teemaa kuitenkin poikkeuksellisen freesillä sekä syväluotaavalla tavalla eikä jaa miehiä hyviin ja pahoihin. Motiiveja on yhtä monta ja miehiä niin montaa sarjaa kuin poltinmerkkejä Bronsonin naudoissa. Ohjaaja ei päästä katsojaa vähällä, kun se alussa päästää tämän samastumaan Maddoxiin.

Britanniasta Winnerin mukana seurannut, ohjaajan kanssa kymmenessä elokuvassa työskennellyt kameramies Robert Paynter luottaa nopeisiin lähikuviin ja paikoittain lähes 360 asteen pyörittelyihin poikkeuksellisen paljon. Karu ympäristö ja raitti taipuvat hänen käsittelyssään filmille mieleen jäävästi.

”Lainvalvojan” loppu herätti aikalaiskeskustelua raa'assa revisionismissaan. Elokuva on paitsi vaikuttava ja viihdyttävä, mutta myös herättää ansiokkaasti kysymyksiä perinteisistä roolistereotypioista. Ehdottomasti 1970-luvun western-tapauksia uudella mantereella.

4 / 5

IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti