torstai 26. joulukuuta 2013

Kuolema tulee kahdesti (1984)


Joulun ajan De Palma –putken saa luvan päättää Takaikkunan (1954) inspiroima eroottinen jännäri Kuolema tulee kahdesti (Body Double). De Palma päivitti elokuvan suljetun kerrostalon sisäpihan mysteeristä hikisen kuumassa Hollywoodissa liikkuvaksi trilleriksi.

Nuoren b-tuotannoissa ja näiden koeluvuissa ramppaavan näyttelijän Jake Scullyn (Craig Wasson) tilapäisasunnosta avautuu kaukoputken avulla näkymät loistoasunnon makuuhuoneeseen, jossa salaperäinen kaunotar vatkaa itseään peilin edessä. Perusutelias mutta lähinnä säälittävän ressukan perikuva Jake joutuukin Gloriaksi (Deborah Shelton) paljastuvaa naista seurattuaan kontaktiin tämän kanssa, todistaen myöhemmin melkoisen jytäkkää tapahtumasarjaa naisen asunnolla, jossa astetta eksoottisemman aseen johdosta syntyy pari vaihdetta rajumpaa hässäkkää. Jutussa avainhenkilönä näyttäisi olevan salaperäinen Jakenkin kohtaama intiaani.

Näyttelijän työnnettyä nokkansa juttuun hän päätyy tutustumaan Los Angelesin pornoskeneen. Eniten aika on elokuvasta syönyt juuri pornokellareiden ja 1980-luvun teryleenipitoisen kaupungin kuvausta. Jaken kohtaaman ilotytön Hollyn (Melanie Griffith) myötä elokuvaan mukana tuleva seksiteollisuus-sivujuonne näyttäytyy jälkikäteen katsottuna katsojalle melkoisen sensaatiohakuisena kehitelmänä muuten toimivassa trillerissä. Toki De Palma, jos kuka, taitaa sivukulttuurien värikkään kuvauksen.

Tirkistelyn seksuaaliseen mielihyvään liittyvät mahdollisuudet De Palma tuo alkuperäistä Takaikkunaa paremmin esille - toki aikakausien erilaisista moraalikoodeistakin johtuen. 

Kuten Hitchcockin elokuvissakin sankareilla, Jakella on eräs pieni heikkous: ahtaanpaikan kammo. De Palman tekninen taitavuus elokuvan kanssa - Wassonin näyttelijäntyön ohella - antaakin uskottavuutta pääsankarin heikkouden hetkille seikkailujen pyörteissä.
Näyttelijäsuorituksista mieleen jäävin on Melanie Griffithin roolityö ammattiinsa syventyneenä Hollyna.

Huolimatta siitä, että elokuva on osin oman aikansa tuote ja häviää toki 1950-luvun esikuvalleen, vähintäänkin kuriositeettina ja Hitchcock -spin-offina se kannattaa näiden kahden ohjaajan ystävien katsastaa.

3½ / 5

IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti