Shanghai Lil (1933)

Shanghai Liliä (Footlight Parade) voidaan pitää Busby Berkelen koreografiatyön huipentumana. Elettiin yhä aikaa ennen Hayesin koodin ja ummehtuneen moraalisäädösten tuloa Hollywoodiin ja se näkyy filmistä: visuaalinen puoli rakentuu tanssimuodostelmien ja säihkysäärten varaan.

Tuottaja Chester Kane (James Cagney) tuottaa musikaalikomedioita näyttämölle ja äänielokuvan tulon myötä hän alkaa puuhata lyhyitä prologeja elokuvien alustukseksi. Uusi sopimus syntyy, jos hän pystyy tuottamaan kolme isoa musikaalinumeroa kolmessa päivässä. Mahdoton tehtävä? Voi olla, mutta Cagneyn hahmo on yritteliästä sorttia. 

"Aw, talking pictures, it's just a fad." -Chester Kane

Dialogi ja elekieli on vihjailevaa, huipentumana ensimmäisen ison numeron, "Honeymoon Hotelin" hääsviittikuhertelu, jossa ei touhuilussa paljon arvailun varaan jätetä. Berkeleyn ehkä näyttävin numero koskaan lienee "The Waterfall", joka tuo vesielementin ja uimapuvut ikuisiksi ajoiksi musikaalien historiaan. Huipentumanumero "Shanghai Lil" taas rakentuu Cagneyn vaudeville-aikoinaan hankkiman tanssitaidon ja karisman varaan.

Elokuva on draamaelementiltään ehjempi kuin esimerkiksi ”42nd Street”. Unelmatehtaan antia parhaasta ja viihteellisimmästä päästä koodia edeltävältä ajalta!

4½ / 5

IMDb