”Noita tahtoo naimisiin” (I Married a Witch) on sota-ajan todellisuuspakoa pisimmilleen vietynä: 1600-luvulla poltettu noita langettaa kirouksen Wooleyn suvun ylle, tuomiten sen jäsenet onnettomaan rakkauteen. Noita palaa viehkeän Veronica Laken hahmossa 1940-luvulle vainoamaan suvun nuorinta jäsentä, eteenpäin pyrkivää poliitikkoa Wallacea (Fredric March). Matkalla sattuu työtapaturma ja noita rakastuukin tulisesti Wooleyhin.
Ohjaaja René Clair löysi Lakesta hienon komediannen, ja nainen tekeekin hienon roolisuorituksen dynaamisena, viekoittelevana noitanaisena. Kemia Marchin kanssa toimii kohtuullisesti, vaikka Lake kuuluukin inhonneen miesnäyttelijää tulisesti kuvausten aikana. Erikoistehosteet edustavat aikaansa, mutta ovat sinällään sympaattisia.
Kokonaisuudessaan elokuva on hulvaton, kepeä screwball-perinnettä edustava fantasiakomedia.
PS. Veronica Laken pitkää hiusmuotia matkittiin ajalla amerikkalaisten naisten keskuudessa, minkä seurauksena hiukset tuppasivat jäämään koneiden väliin mm. aseteollisuudessa. Lake muuttikin lopulta sodan jälkeen hiustyyliään, mutta suosio tuppasi laskemaan samaan aikaan. Oliko asioilla syy-yhteys?
4 / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti