Toimistoromanssi (1977)

Internet Movie Database kuvaa venäläistä ohjaajaa Eldar Ryazanovia ”lyyrisen komedian” tekijänä. Hänen Breznevin ja myöhemmin Gorbatshovin ajan Neuvostoliittoa satirisoineet komediansa olivat järjestelmän loppukauden yleisömenestyksiä 1970- ja 1980-luvuilla. Suomeen asti ei suosio kuitenkaan yltänyt ja ilmeisesti täkäläisessä tv:ssäkään ei ole (?) nähty yhtäkään hänen ohjaamistaan elokuvista.

Ryazanovin elokuva lähtee vinhasti liikkeelle ja töihin läpi kaupungin ryntäävät päähenkilöt esitellään katsojalle. 

Nelikymppinen pullonpohjalasien takaa pälyilevä yksinhuoltajaisä Anatoli Yefremovich Novoseltsev (Andrey Myagkov) työskentelee moskovalaisessa tilastotieteen laitoksessa ja on turhaantunut leipätyöhönsä: hän haluaa haastavampiin töihin. 

Hänen ystävänsä suosittelee vaatimatonta Anatolia korkeampaan tehtävään pelätylle johtaja Ludmila Prokopievna Kaluginalle (Alisa Freyndlikh), työnarkomaanille joka on kadottanut vuosien varrella sekä inhimillisyyden että – kuten paljastuu – ihmiset ympäriltään. Kun mikään ei auta, ystävä Jura suosittelee pientä flirttiä. 

Anatoli ei ole naisten sankari ja hänen iskuyritystä varten hankkimansa suojakänninsä saa Ludmilan aluksi suhtautumaan mieheen ammattimaisesti, kuin pieleen menneeseen tilastoon. Lopulta – sienistä keskustelun lomassa - kaksi yksinäistä sydäntä alkavat kuitenkin ymmärtää toisiaan, kaikkia todennäköisyyksiä vastaan

Pääpariin ei voi olla viattomuudessaan rakastumatta. Hiljaa kehittyvä, amerikkalaisesta mallista poikkeava neuvostodraama antaa tilaa monipolvisille keskusteluille joissa asetelmat muuttuvat kerta kerran jälkeen. Ludmilakin löytää lopulta naiseutensa ja opettelee pukeutumaan ja – mikä viettelytaidon kannalta tärkeää - kävelemään!

Filmin tekee entistä rakastettavammaksi Andrei Petrovin musiikki. Sen tahdittamana esitellään moskovalainen kaupunkikuva ja ihmiset, ison koneiston osat, keskellä muuttuvia vuodenaikoja. Elokuva on aikansa Neuvostoliiton elävä dokumentti, inhimillistävä sellainen keskellä kylmän sodan vuosia.

Isolla perspektiivillä on pointti: Katukuvassa on aivan kuin tuhansia ja tuhansia samanlaisia, yhtä olennaisia kohtaloita. Toimisto taas kuvastaa aikakauden oireita: neuvostoliittolaisen byrokratian ja nyhjötyksen keskellä nähdään kuva pikkuhiljaa hajoavasta elinvoiman kadottaneesta järjestelmästä kun Jura hurmaa naisia sveitsintuliaisillaan, länsimaisilla luksushyödykkeillä.

Pähkinänkuoressa ”Toimistoromanssi” on kaikkea sitä mikä venäläisissä kansanihmisissä ihastuttaa: muiden luonteenpiirteiden ohessa on vilpittömyys määräävä tekijä – piirre joka usein karikatyyreissä yhdistetään molempiin, sekä suomalaisiin että venäläisiin.

4½ / 5

IMDb