Erään elokuvaharrastajan päiväkirja ennen vuotta 1990 ensi-iltaan tulleista täysipitkistä filmeistä
perjantai 1. toukokuuta 2015
Fillarijengi (1979)
Tässäpä yllättäjä urheiluelokuvan saralla, 1970-luvun lopun amerikkalainen nuorisokuvaus, jota en aiemmin ollut noteerannut katselulistoillani. Itse asiassa pyöräily on urheilulaji, josta en muista juuri elokuvia nähneeni. Munamankeliin liittyvät läheisimmät elokuvat lienevät neorealismin klassikko Polkupyörävaras (1948), pyörän symboloidessa toimeentuloa, ja Lystikäs kirjeenvaihtaja (1949), kaksipyöräisen ollessa komediahahmon käyttöväline.
Peter Yatesin ohjaamassa elokuvassa fillari ja sillä polkeminen on tie unelmiin. Tarina kertoo neljästä high schoolista valmistuneesta nuoresta miehestä pienessä indianalaisessa collegekaupungissa. Eletään kesää opintojen välissä: mielessä on tulevaisuuden lisäksi lähinnä tytöt ja uiskentelu paikallisessa kivenottopaikalle syntyneessä uima-altaassa. Pojat edustavat collegen tyttöjen ja poikien silmissä paikallista kivityöntekijäväestöä (”cutters”).
Nuorista Dave (Dennis Christopher) on erityisen haksahtanut kilpapyöräilyyn ja erityisesti fillaristimaa Italiaan. Kokonaisvaltainen hullaantuminen lajiin ja maahan syö erityisesti pojan autokauppiasisän hermoja. Italialaisella alter egollaan hän hurmaa myös paikallisen collegetytön. Spagettimaasta Indianaan saapuva, keikarimaisesti käyttäytyvä fillarijengi kuitenkin pettää lopulta pojan odotukset ja haavekuvien murtuessa on pääkysymys, sulautuako työläiskulttuuriin vai tähdätäkö unelmissaan korkeammalle.
Totta kai kaikki tiivistyy cutters-jengin ja collegepoikien väliseen pyöräkilpailuun kampuksella. Silti kilpailuun osallistuminen ja sen mahdollinen voittaminen ei tunnu olevan pääasia. Yatesin elokuvan hahmot ovat aitoja ihmisiä traumoineen ja unelmineen pikkukaupungissa. Todellisuudet eri viiteryhmien välillä eroavat, mutta ylittämättömiä raja-aitoja ei lopulta ole, on vain erilaisia odotuksia ja käyttäytymismalleja sekä lopulta ihmisen joutuminen vastakkain elämän eteen heittämien totuuksien kanssa.
Elokuva ei ole Grease-tyyppinen kitchiltä maistuva nuorisokuvaus vaan humaani, testosteronilta ja toisaalta ikäkauteen kuuluvalta epävarmuudelta maistuva filmi ihmisistä ja inspiroivasta urheilulajista. Elokuvan hauskuus lähtee liikkeelle pikkukaupungin lokeroitumisesta: pyöräänsä hullun lailla eteenpäin polkeva, bon giornoa hokeva Dave on myrkkyä autoihin uskovalle Amerikalle. Filmi iskee mukavasti vastapalloon maantiekulttuuria romantisoineille aikakauden elokuville
PS. Fillarijengi oli ensimmäinen näyttelijä Daniel Sternin (mm. Yksin kotona) elokuva. Daven toverina nähdään myös nuori Dennis Quaid.
4 / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti