Tarinan keskiössä on keski-ikäinen leipuri Almable Castanieri (Raimu) pienessä Provencen kylässä valoisassa etelä-Ranskassa. Tämän nuoren vaimon Aurelien (Ginette Leclerc) jättäessä Almablen komean paimenen vuoksi ajautuu leipuri toimettomaan tilaan ja kyläyhteisö jää ilman leipää.
Elokuvan kuvaama maalaisyhdyskunta noudattaa vanhan maalaiskylän sosiaalista rakennetta. Vasemmistolainen opettaja, katolinen pappi, kartanonherra ja muut kyläläiset lopettavat vanhan keskinäisen kyräilynsä ja yhdistävät voimansa kerätäkseen etsintäpartion vaimon löytämiseksi.
Pagnolin elokuva on hauska, inhimillinen ja koskettava, vaikkakin filmin maailma on nykykatsojasta vanhoillinen ja patriarkaalinen. Välimeren tunneympäristö ja henkilöiden karaktääri tulvii valkokankaalle herkullisella tavalla, filmin ollessa silti etupäässä Raimun näytöstä.. Ranskassa leipureiden ja vastatehdyn vehnäleivän arvostus on ollut selvästikin kova, leipurin lakosta lähteneestä joukkoliikkeestä päätellen. Onhan leipä niin kristillinen kuin pakanallinenkin symboli, olennaisin päivittäisen elämän ylläpitäjä.
Leipurin vaimon esittämän maailman aitoutta ja rehellisyyttä tulee ikävä jälkiteollisessa Suomessa, jossa leivän tason määrittelee Prismasta ostettu, samana päivänä paistettu pakastetuote.
3½ / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti