Tshekkoslovakialainen draama, Gustav Machatyn Hurmio on tunnettu ennen muuta elokuvan sisältöön liittyvän triviatiedon ja uraauurtavuuden johdosta. Filmi oli ensimmäinen ei-pornografinen teatterilevityksen saanut elokuva, jossa esiteltiin naisen orgasmi. Elokuvan ansioksi on epäilemättä jo luettava, että paavi Pius XII asetti elokuvan julkisesti pannaan. Siis: pubivisat ja kinkkiset kysymyspatteristot, täältä tullaan!
Juoniasetelma keskittyy nuoren naisen seksuaalisen turhautumisen ympärille. Myöhempi Hollywood-tähti Hedy Lamarr esittää Evaa, vanhemman miehen kanssa naimisiin mennyttä tyttöä, joka varsin nopeasti turhautuu ”perusarkea” rakastavan miehen vieroksuvaan asenteeseen nuorta aviovaimoa kohtaan. Palattuaan isänsä luokse hän, uidessaan alastomana paikallisena lammella, kohtaa nuoren miehen Adamin (Aribert Mog). Mikä raamatullinen ja alkukantainen nimileikki!
Patoutunut intohimo johtaa ennen pitkää, kunniantunnonkin kustannuksella, edelleen avioliitossa olevan vaimon uuden rakkauden pariin. Seuraukset ovat sanalla sanoen kohtalokkaita.
Machatyn paatosta täynnä oleva kolmiodraama on vahvimmillaan visuaalisessa puolessa, kuvakielessä, Evan rakkauden nälän kuvaamisessa. Intohimon allegoriana näytetään niin hevosten kuin muunkin luonnon villiintymistä. Vahva kuvakieli ei sanoja kaipaa ja käytännössä puhutaan mykkäelokuvasta muutamin repliikein. Lopussa filmi muuttuu yhä vertauskuvallisemmaksi työläiseetoksen kuvauksessaan.
Katsoin elokuvasta 83 minuuttia pitkän version. Aikansa kohuelokuvaa ei ole esitetty Suomen tv:ssä, ensi-iltansa se sai toki Bio-Biossa jo vuoden 1933 viimeisenä päivänä.
2½ / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti