Erään elokuvaharrastajan päiväkirja ennen vuotta 1990 ensi-iltaan tulleista täysipitkistä filmeistä
keskiviikko 28. tammikuuta 2015
Yö satamassa (1928)
Ohjaaja, auteur Josef von Sternberg on nousemassa yhdeksi alkuvuoden teemaohjaajaksi tämän blogistin elokuvankatselusarjassa. 1920- ja 1930-luvuilla suurimmat teoksensa mm. Marlene Dietrichin kanssa luonut ohjaajanero oli ohjausmetodeiltaan täydellisyydentavoittelija ja visualisoija.
New Yorkin satamaan sijoittuva Yö satamassa edustaa hänen amerikkalaista mykkäkauden tuotantoaan. Laivatyöntekijä Bill Roberts (George Bankcroft) saapuu yöksi suurkaupunkin satamaan viettämään hauskaa iltaa, johon lukeutuu vanhan heilan tapaaminen ja paikallisen kapakan remonttiin laittaminen. Sattuman kautta hän pelastaa tuntemattoman Maen (Betty Compson) tämän pudottua mereen. Robertsin lähipiirin naisten otettua Maen hoitoonsa paljastuu, että tämä yritti itsemurhaa. Merellä viihtyvä ja naisiin sitoutumista kaihtava Bill tekeekin ennen pitkää äkkikäännöksen ja mennä päräyttää naimisiin naisen kanssa satamakapakassa. Lopussa melodraama kärjistyy entistä vahvemmilla tavoilla, tuoreen pariskunnan joutuessa kohtalon heittopussiksi.
Alle 80 minuuttia kestävä filmi on puhdasta elokuvankerrontaa. Tarina pääpiirteissään (itsemurha, pelastus, rakastuminen) noudattaa yhtä aikakauden rakkauselokuvan päälinjoista. Elokuvan ansiokkuus rakentuu ilman muuta Sternbergin loihtiman tunnelmallisen ja hämyisen satamamiljöön varaan. Ihmiset ja tunteet ovat raakoja ja paljaita ilman häpeilemättömyyden pakkopaitoja.
Bankcroftin alfauros-habitus ja Compsonin häpeilemätön keimailu muodostavat mielenkiintoisen ja viihdyttävän pääosaparin.
3½ / 5
IMDb
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti