Kansan mies (1928)

Viikonlopun punaiseksi langaksi tuli katsoa kaksi merkittävää amerikkalaista mykkäelokuvan klassikkoa. Sekä King Vidorin Kansan mies että samana vuonna ohjaama Sjöströmin Pohjoistuuli edustavat huippuunsa 1920-luvun lopulla kehittyneen äänettömän elokuvan hiotuinta kärkikastia, joissa käsikirjoitus, kuvaus ja näyttelijäsuoritukset tuntuvat kertovan kaiken olennaisen. Molemmat elokuvat ovat myös olleet pitkään henkilökohtaisella katselulistallani.

Muutaman menestyselokuvan jälkeen King Vidor sai MGM:n tuottajan Irving Thalbergin suostuteltua epäseksikkääseen aiheeseen: oli aika kuvata tavallisen ihmisen elämää filmillä. Thalberg taiteellinen kunnianhimo oli korkeammalla kuin studiopomo Louis B. Mayerin, jolle elokuvat tuntuivat olevan enemmänkin vain rahasampo.

John Sims (James Murray) syntyy Yhdysvaltain itsenäisyyspäivänä vuonna 1900. Hänen isänsä povaa tälle suurta kohtaloa ja haave tarttuu myös poikaan. Pian filmi leikkaa 1920-luvun Manhattaniin, jonne John saapuu tekemään uraa. Ongelmana vain on, että myös miljoonat muut yrittävät erottua väkijoukosta (crowd). John on varustettu jonkin sortin yli-ihmisminällä joka tuntuu hallitsevan hänen omaa ja samalla myös hänen vaimonsa Maryn (Eleanor Boardman) elämää. Kohtalo ei kuitenkaan tunnu suovan Johnille korkeaa esimiesasemaa tai varakkuutta. Päinvastoin: hänen kohtalonaan on hukkua massaan.

Vastinparina Sjöströmin villiin länteen sijoittuvalle Pohjoistuulelle King Vidor maalaa kiehtovan kuvan 1920-luvun kaupunkilaisyhteiskunnasta ja yksilön merkityksestä ja itsetunnosta massan joukossa. Kunnianhimoiset leikkaukset ja kuvakulmat sekä mielenkiintoisena pysyvä tarinankerronta – mainittavimpana juhlinta öisellä Coney Islandilla – tekevät Kansan miehestä myös yhden viihdyttävimmistä mykkäelokuvista.

[SPOILEREITA]

Ongelmana on vain loppu. Kuinka lienee ollut alkuperäisen käsikirjoituksen laita ja paljonko Vidor on joutunut antamaan periksi tuotantoperiaatteille, mutta Johnin ja Maryn tarinan loppu (sopu, elokuvateatterikohtaus) jättää hieman vaisun maun katsojalle. Tarinan mukaan MGM:n Mayer inhosi elokuvaa ja halusi filmiin lopun, jossa John ja Mary olisivat saavuttaneet varakkuutta ja juhlivat joulua kartanossaan. Lopulliseen leikkaukseen päätynyt loppu onkin jollainen kompromissi eri Johnin kohtaloa käsittelevien skenaarioiden välillä.

Triviatietona mainittakoon, että tiettävästi kyseessä on ensimmäinen amerikkalainen pitkä elokuva, jossa esitellään asunnon interiööreistä vessa. Tähän on jätettävä pieni varaus, koska huomattava osa aikakauden elokuvatuotannosta on hävinnyt ajan saatossa.