Nimetön katu (1948)

Toisen maailmansodan jälkeen ilmestyi Twentieth Century Foxin kautta valkokankaille useita poliisiyhteistyön kautta syntyneitä, viranomaistyöhön ja rikostutkintaan realistisen otteen ottaneita ja film noir-lajityyppiin liitettäviä filmejä. Näitä olivat mm. House on 92nd Street (näkemättä), Call Northside 777 ja Panic in the Streets. Elokuvat syntyivät tiukassa yhteistyössä FBI:n ja muiden poliisiviranomaisten kanssa ja olivat totta kai optimistisia rikosten selvittelyn suhteen. Dokumentaarista lähestymistapaa myös draamaelokuvassa voitaneen pitää sodanaikana syntyneiden rintamareportaasien perintönä.

Nimettömän kadun alussa kuuluu viesti, että kolme neljästä amerikkalaisesta on uhkassa joutua väkivaltaisen rikoksen uhriksi. Vauhdikkaan ryöstökohtauksen jälkeen elokuvan ensimmäiset minuutit seurataan poliisin koulutusfilmin lailla FBI:n laboratorion toimintaa Washingtonissa sekä agenttien koulutustoimintaa. Tämän jälkeen elokuva asettuu tunnelmalliseksi ja viihdyttäväksi urbaaniksi peitetehtävätarinaksi FBI-agentti George Manlyn (Mark Stevens) hakeutuessa Stilesin (Richard Widmarkin) rikolliseen organisaatioon. Lopulta jännitys kiteytyy suunnitelmissa olevan suuren keikan paljastamiseen liittovaltion poliisille. Ongelmana vain on myyrän löytyminen myös poliisin organisaatiosta. Stevens onkin korvia myöten lirissä väistellessään Widmarkin lonkeroita.

Widmark ei uusi Kuoleman suudelman (1947) Tommy Udon roolia vaan esittää elokuvassa älykästä mutta kylmää, lähes sotilaallisen pedanttia rikollista. Hän varastaakin shown pääroolin esittäjältä. Kuten kerrottua, elokuva on tunnelmaltaan aitoa mustaa elokuvaa, Los Angelesin kaupunkikuvien päättyessä lopulta loppunäytöksen tapahtumapaikalle, hämyiseen varastoon.

Keighleyn elokuvaa ei ole nähty Suomen TV:ssä. Teatteri-ensi-illan se koki Metropolissa huhtikuussa 1949.

4 / 5

IMDb