Tämän lajityypin elokuvat Stone kieltämättä taitaa, mennessään poliittisessa paatoksessaan ja aiheensa polttavankatkuisessa analyysissa toki usein häiritsevyyden rajamaille. Tositapahtumiin pohjautuva tarina Ron Kovicista (Cruise) on kertomus isänmaallisen kirkassilmäisyyden vaihtumisesta sodan todellisuuteen ja halvaantumisen jälkeen edelleen katkeraan paitsi jäämiseen normaalista yhteiskunnasta. Yksilön tarinaa ympäröi sodan voittoon ja poikien menestyksen nimiin vannova yhden ainoan totuuden yhteiskunta, joka vaihtuu 1960-luvun loppua kohti tullessa lisääntyvään kapinahenkeen.
"People say that if you don't love America, then get the hell out. Well, I love America." -Kovic
Kovicin henkilökohtainen via dolorosa etenee kuolleita lapsia täynnä olevasta vietnamilaiskylästä kuppaiseen sotasairaalaan, meksikolaiseen huorataloon sekä edelleen poliittiseen heräämiseen, olivathan vammautuneet veteraanit oivallinen ase vasemmiston kapinalle sotaa vastaan, vaikka he näitä alussa halveksuvatkin. Elokuva huipentuu republikaanien puoluekokouksen jälkikäteen katsottuna vinksahtaneeseen Nixon-kuumeeseen ja tämän ympärillä vellovaan mielenosoittajamassaan. Lopulta syntyy yhteiskunnallinen Kovic.
Elokuva ei lopulta täysin paini Kauriinmetsästäjän kanssa samassa sarjassa eikä sen tarvitsekaan. Toveripiirin ja lapsuuden viattomuuden katoaminen toki yhdistää elokuvia, samoin keskittyminen kotirintamaan. Tarkoituksettoman sodan melskeessä yksilö sairastuu (kaiken huipuksi Kovic ampuu vahingossa Vietnamissa oman miehen).
Visuaalisesti erittäin komea Syntynyt 4. heinäkuuta tuo ajan hengen kaikessa kauneudessaan ja rumuudessaan katsojan verkkokalvolle, johon se jää pitkäksi aikaa.
4 / 5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti