Mieheke (1936)

Vuonna 1936 ensi-iltansa saanut Hilja Valtosen käsikirjoitukseen perustunut Valentin Vaalan Vaimoke oli suurmenestys ja poiki hieman myöhemmin vastinparin, Miehekkeen, yhtä lailla kevyen Suomi-Filmi –hupailun. Tämä elokuva olikin ollut katsomislistalla pitkään. Vaimokkeen näin aidossa 1930-luvun funkkisrakennuksessa eli Lasipalatsissa (Bio Rexissa) pari vuotta sitten, täytyy tässä kehua!

Näkökulma on Miehekkeessä Vaimoketta urbaanimpi, tarinan sijoittuessa kantakaupungille. Ansa Ikosen sijaan Tauno Palo sai vastanäyttelijäksi Tuulikki Paanasen, amerikansuomalaisen tanssijan. Irmeli Venes (Paananen) hakee sihteerin tointa, mutta kuinka ollakaan, hakijan olisi parempi olla naimisissa – tekeehän valinnan johtajan vaimo. Hätävalheena Irmeli poimii läheisestä ravintolasta ”miehekkeekseen” Reino Lahtisen (Palo).

Tarinan jatkokehittely ja sivujuonteet ovat tuttuja Vaalan 1950-luvun uudelleenfilmatisoinnista Minä ja mieheni morsian (1955), josta olen pari sanaa tässä blogissa maininnut.

Pitäisin Miehekettä hieman keskinkertaisena Vaalana, vaikka ilohan elokuvaa on jälleen ohjaajan muiden töiden tapaan katsoa. 1930-luku oli kypsyvää kaupunkikulttuuria, selväpiirteisiä linjoja, kasvavaa tarkoituksenmukaisuutta, tyylikkäitä pukuja ja autoja – nämä kaikki tulevat tästäkin elokuvasta ajankuvana loistavasti esiin.

3 / 5

IMDb