maanantai 18. elokuuta 2014

Urhojen tie (1939)


Supervuonna 1939 ensi-iltaan tullut Cecil B. DeMillen historiallinen western Urhojen tie on eeppinen kaikissa suhteissa, niin aiheensa puolesta (kansakunnan yhteen kasvaminen rautateitse) kuin tuotannoltaan.
Paramountin elokuvan ensi-illan sanotaan olleen suurin siihen astisista, sisältäen paraateja, radiolähetyksiä ja juhlajunia.

Ehkä absurdeimpana yksityiskohtana mainittakoon, että elokuvassa nähty viimeinen mantereen ylittävän rautatien naula oli todellinen 10.5.1869 käytetty kultanaula joka lainattiin tuotantoyhtiölle Stanfordin yliopistosta.

Kuten arvata saattaa, elokuva sitoo historiaa ja fiktiota viihdyttäväksi paketiksi. Lincolnin allekirjoittaman suunnitelman mukaisesti Union Pacific -rautatie on tarkoitus jatkaa aina Kalifornian rajalle asti, jossa sen on määrä kohdata Tyyneltä mereltä itään tuleva Pacific-rautatie.

Unionin rautatien rakentaminen suunnitelman mukaisesti ei ole kaikkien Washingtonin intressiryhmien halun mukaista. Miljonääri Asa Barrows palkkaakin kätyreitään (johtajanaan vakiopahis Brian Donlevy Sid Campeaun roolissa) estämään rakennustöiden sujumisen lännessä. Rautateille työskentelevällä Jeff Butlerilla (Joel McCrea) on täysi työ pitää työmaa rauhallisena Campeaun porukan rellestäessä. Länteen päin rautatien mukana on matkalla myös kiskoilla kasvanut voimakastahtoinen Mollie Monahan (Barbara Stanwyck). Draaman jännite syntyy Mollien, Campeaun alaisen Dickin ja Jeffin välisestä kolmiodraamasta. Dick ja Jeff kun ovat vielä tovereita sisällissodan ajoilta, nyt tosin olosuhteiden pakosta vastapuolilla.

Kyseessä on nautittava kaksituntinen paketti studiowesternin kulta-ajoilta, varsinkin sittemmin hienosti restauroituna versiona. Elokuvan tuotantoarvot ovat kohdillaan, kuten DeMillen elokuvissa kuuluukin: joukkokohtaukset ovat suuria, rautahevot hienoja ja kaikkea tuntuu leimaavan historian vääjäämätön eteen päin meneminen. Campeaun porukka on vain väistämätön paha kansakunnan kehityksen tiellä.

Mikään kuolematon western ei Urhojen tie ole, johtuen jo alkuasetelmasta, jossa roolihenkilöiden kohtalokkaat vaiheet ovat melkoisen päälleliimattuja elokuvan synnyn takeena olleen historiallisen kehyksen sisällä. Lännen viiteryhmät esitetään aikansa kuvana yhä kliseisinä kimppuina. Junan kimppuun hyökkäävät intiaanit ovat raakoja ja isoja lapsia päästessään käsiksi idästä tulevien aarteiden kimppuun ja sovitellessaan korsetteja hevosille.

3½ / 5

IMDb

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti