Sininen gardenia (1953)

Fritz Lang –sarjan YLE Teemalla päättävä saksalaisohjaajan myöhäistyö ei ole Langin mestaritasoa, mutta pidettävä ja tunnelmallinen film noir –silti. 1950-luvulla Lang kuuluu joutuneen tappelemaan hyvistä työtehtävistä Hollywoodissa, mutta ”Lauran” kirjoittaneen Vera Casparyn tarina ei varmasti ole ollut niitä huonoimpia Warnerille tulleita käsikirjoituksia. Kyseessä oli ohimennen mainiten elokuvan Suomen tv-ensi-ilta.

Blondipommi Anne Baxter esittää kotona viihtyvää uskollista Norahia, jolle koittaa synkkä hetki Koreassa sotivan poikaystävän laitettua kirjeitse välit poikki. Sattuman kautta nainen päätyy kostealle ravintolaillalliselle Blue Gardenia –ravintolaan ja jatkoilla miehen kotona naistenmiestaiteilija (Raymond Burr) saa epäselvissä olosuhteissa kohtalokkaalla tavalla hiilihangosta. Darraa poteva Norah elää tulisilla hiilillä seuraavat päivät, median jauhaessa murhasta ja muistikuvien ollessa epäselviä. Lopulta kunnianhimoinen lehtimies Mayo (Richard Conte) saa houkuteltua Siniseksi Gardeniaksi kutsutun epäillyn kolostaan.

Elokuva on persoonallisen alkutilanteen jälkeen melko perinteinen silmukka kiristyy –trilleri. Lang toisaalta osaa tämäntyyppisen elokuvan: epätyypilliseen tilanteeseen joutuva päähenkilö (joskin nyt nainen!) joutuu seinää vasten, systeemin ajaessa häntä takaa. Loppuratkaisu on mielestäni antikliimaksi ja valitettavasti pilaa muilta elementeiltään mukavan ja intensiivisen elokuvan.

Avainasemassa elokuvassa on ravintolassakin Nat 'King' Colen esittämä mieleenjäävä nimikappale, joka soi filmissä useammassakin eri ympäristössä.

3½ / 5

IMDb