Piirtäjän sopimus (1982)

Peter Greenaway on tälle blogistille melkoisen tuntematon brittinimi saarivaltakunnan elokuvataivaalla. Olen aiemmin nähnyt draamakomedian Kohtalokkaat numerot (1988), jossa nainen hukutti temppuilevan miehensä. Manipuloivat ja juonittelevat naiset tuntuvat olevan Greenawayn tavaramerkki, sen osoittaa myös kirjastosta lainaamani Piirtäjän sopimus vuodelta 1982.

Greenawayn toinen ura elokuvan ohella on maalaustaiteen puolella. Elokuvan kuvamaailma, 1600-luvun englantilainen kartanomiljöö, on lopulta rauhanomainen sarja still-kuvia harmoniaa ja suunnitelmallisuutta uhkuvista puutarhoista sekä aikakauden ruokasaleista ja makuuhuoneista. Poissaolevaan miehensä kyllästynyt rouva Herbert (Janet Suzman) palkkaa nuoren nousevan artistin herra Nevillen (Anthony Higgins) piirtämään Herbertin kartanon lukuisista eri kuvakulmista. Sopimukseen kuuluu myös lihallinen osuus, Nevillen nauttiessa rouvan sekä ennen pitkää myös tyttären (Anne-Louise Lambert) suloista.

Herkkyys on kuitenkin tapahtumista kaukana, päivien soljuessa eteenpäin kylmän ironian ja veemäisen (joskin aikakauden tapakulttuuriin verhotun) sanailun merkeissä. Nevillen piirtämät kuvat pienine detaljeineen tuntuvat sisältävän pieniä hienovaraisia vihjeitä talon salatuista tapahtumista ja isännän salaperäisestä katoamisesta.

Greenaway sai idean elokuvaan yritettyään maalata majapaikkaansa eri kuvakulmista ja huomattuaan valon ja varjon muuttumisen tekevän työn ennen pitkää vaikeaksi. Nevillen tinkimättömyys ja palveluskunnan hätistely maisemasta onkin varmasti pitkälti Greenawayta itseään, hänen itse piirrettyään elokuvassa esiintyvät Nevillen työt.

Visuaalisesti näyttävä, sopivan vinksahtanut pukudraama ei edusta eeppistä historiallista elokuvaa vaan näyttää toimivan täysin omin ehdoin. Historiallisen kartano-Englannin ihmiset – mitään tekemätön luokka varsinkin - ovat osanneet olla sangen pitkästyttäviä ja itserakkaita henkilöitä.

3½ / 5

IMDb